Vaalikeskustelu - osa I

Vaalit lähestyvät. Vähitellen alkaa olla aika tehdä oma päätös siitä kenelle äänensä antaa. Itse olen äänestänyt eduskuntavaaleissa ensin puoluetta ja sitten ehdokasta. Ääni on mennyt tähän saakka aina vihreille (vaikka minulla on auto, vaikka työskentelen rahoitusalalla, vaikka olen turhamainen mm. sen suhteen vedänkö päälleni Turo Tailoria vai Bossia, vaikka suku oli enemmän lahtareiden kuin punikkien puolella 1918, vaikka minä joudun maksamaan suhteellisesti enemmän veroja kuin pienituloinen, vaikka minultakin on ulkomaalainen vienyt joskus naisen jne....), mutta nyt Soinivaaran vetäytyessä syrjään puolue on minusta hieman hukassa. Joten toinen vaihtoehto lienee kuitenkin kokoomus, kaikesta siitä vastenmielisyydestä huolimatta mitä olen puoluetta kohtaan tuntenut aina yliopistoajoista asti.

Mutta päätös kypsyy edelleen. Sitä ennen ehdimme kuitenkin eilen iltapäivällä pohtia henkilövalinnan kannalta keskeisiä asioita kaverini kanssa alla olevaan tyyliin. Ensimmäinen repliikki on hänen.

- Ollaan menossa muijan kanssa katsomaan huomenna se Miehen työ.
- Joo. Sitä on kehuttu aika paljon. Paitsi Turun Sanomien Tapani Maskula, joka on NYT -liitteen kuvan perusteella aivan saletisti niin homofobinen äijä, että ei voi antaa kovin montaa tähteä elokuvalle, jossa esiintyy miesalastomuutta.
- Nooh....kyllä heteromiehen on aina olla vähän homofobinen.
- Toi on kyllä aivan totta.
- Mitä puoluetta meinaat muuten äänestää vaaleissa?
- Vaikea valinta. Olen kahden vaiheilla. Joko kokoomusta tai vihreitä.
- Samoilla linjoilla. Ootko jo päättänyt ketä äänestät?
- Jos äänestän vihreitä, niin varmaan Pekka Haavistoa.
- Sama täällä.
- Toisaalta, jos äänestän homoa, niin sanonko mä samalla, että homoilu on aina ollut lähellä sydäntäni...
- Niinpä...kyllä heteromiehen on kuule aina hyvä olla vähän homofobinen.

Kiitos - tekin ootte tosi tärkeitä mulle!

Muistin kerrankin onnitella pikkusiskoani hänen syntymäpäivänsä johdosta. Asia, jonka olen yleensä unohtanut tasaisisesti joka vuosi. Kiitokseksi tästä hän totesi minulle tasan kymmenen vuotta nuorempana: "Siis ajattele kuinka vanha sä oot!" Kiitti. Ajattelen sitä varsin usein, joten ole huoleti: asia ei ole päässyt unohtumaan.

Veljeni soitti äsken ja kertoi löytäneensä blogini. Ihmetteli, kun hänestä ei ole siellä mitään mainintaa. No, mainitaan nyt sitten mm. seuraavat veikkaan liittyvät asiat, jotta hän pysyisi tyytyväisenä:

• Broidini kolaroi alta parikymppisenä mutsin auton (ok: kolaroin minäkin sen kahdesti). Mutsi ja hänen autonsa luulivat tahattoman ilkivallan loppuneen kun pojat muuttivat pois kotoa ja hankkivat omat autot. Mutta ei: viime vuonna broidi peruutti omalla autollaan mutsin auton kylkeen...
  
• Olin matkalla Tavastialle keikalle pari vuotta sitten. Broidini soitti kännykkääni ja kysyi mihin olen menossa. Kun hän kuuli vastauksen, niin hän tokaisi "Vittu, elätsä jotain nuoruuttas uudestaan?"
• Sama kaveri on lopettanut puhelun kanssani seuraavaan lauseeseen sen jälkeen, kun olin kertonut olevani hieman kiireinen: "Joo, joo! Haista vittu! Oon tosi huolissani susta!" ja lyönyt luurin korvaan.
• Serkkumme Petrin mielestä broidini olisi kannattanut ilmottautua Mr. Scandinavia kisaan...

Joko riittää, broidi?

Ja lopuksi: sinä joka vuosit tämän linkin broidilleni: nimesi on tiedossa, joten parasta vaan tunnustaa...

Vanhuuden vaivoja

Kai se on pakko myöntää, että vaikka mieli on nuori, joskus jopa lapsellinen, niin kroppa ei ole enää yhtä vetreä kuin se oli 10 vuotta sitten. Erityisesti tämän huomaa urheillessa. Salibandy on nuorten laji, jota voivat harrastaa vähän varttuneemmatkin. Jonkun pitäisi vain määrittää mitä se "vähän" tarkoittaa tässä yhteydessä. Minulle entisenä lätkäpelaajana salibandykenttä tarjoaa mahdollisuuden elää nuoruuden unelmia uudestaan, ihan niin kuin kaikille muillekin 35 -vuotiaille miehille.

Pidin juuri muutaman viikon tauon pelaamisessa kun vanha nivusvaiva äityi taas kivuliaaksi. Työterveyslääkäri määräsi tulehduslääkekuurin (mitä muuta ne yleensä määräävät) jonka sain päätökseen juuri ennen viime viikon lomaani. Olin siis noudattanut lääkärin ohjeita ja välttänyt kaksi viikkoa liikuntaa jossa jalat joutuvat rasitukselle. Lomalla murtomaahiihto ja skimbaus sujuivatkin ihan hyvin eikä nivunen vaivannut. Ehdin jo olla toiveikas ja julistaa lääketeollisuuden edistyksellisyyttä. Olin kuitenkin väärässä.

Eilen illalla noin 10 minuutin pelin jälken nivunen alkoi taas vaivata. Pelasin urhoollisesti täydet kolme erää koska mieskromosoni määrittävät tietyn käyttäytymismallin: pelaa vaan vaikka sattuu. Ja sitä paitsi säbä nyt on vaan niin kivaa, että ei sitä malta lopettaa pikku vaivojen takia. Aivan kuten viime kauden viimeisessä pelissä, jossa väännettyäni polveni toisen erän alussa pelasin loppuun asti. Kesällä jouduin sitten leikkauspöydälle repeytyneen kierukkani takia. Eilisen pelin jälkeen pystyin tuskin kävelemään. Nivunen oli todella kipeä ja tuntui siltä, että tauko oli vain pahasta. En ole kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan. En usko, että olen vielä sen ikäinen, että vain murtomaahiihto ja klapien pilkkominen olisivat minulle ainoat sopivat liikuntamuodot. Haluan edelleen kirmata kentällä kuin nuoruuteni päivinä ja nauttia pallopeleistä. Edessä on kuitenkin käynti lääkärissä.

Työpaikkalääkärimme teki kaikessa viisaudessaan lähetteen myös ortopedille. Tietenkin nivusten alue on hieman kiusallisempi alue kuin vasen polvi kopeloitavaksi, mutta jos mieli tekee vielä pelikentille, niin ei muuta kuin housut kinttuun ja pöydälle! Nyt vain pitäisi päättää luotanko polveni kahdesti operoineen 50 -vuotiaan naisortopedin käden taitoihin vai pitäisikö sittenkin mennä mieslääkärille. Helvetti: olen samanlaisen ongelman edessä kuin kuulemani mukaan naiset ovat gynegologille mennessään...ja siitä en halua sen enempää puhua! Päädyin lopulta Helluun joka on tehnyt vasemman polveni kanssa hyvää työtä jo pariin otteeseen. Uskon että hän pystyy auttamaan myös tässä ORTOPEDIsessä ongelmassa eli ne jotka mahdollisesti epäilevät, niin urologi ei ole leikannut vasenta polveani kahdesti.

Siitä geeniperimästä

Nimimerkki Norppa kyseli edellisen jutun kommenteissa kuvaa isästäni. Ilmeisesti hänelle ei riittänyt se, että on nähnyt minut livenä vaan tarvitsee lisää fyysisiä todisteita sukumme miesten komeudesta myös edellisestä sukupolvesta. Hän haluaa ehkä tulla vakuuttuneeksi siitä, että komeita miehiä on löytynyt jo vuosikymmeniä myös Loimaan ulkopuolelta, enkä puhu nyt vain Alastarosta...Valitettavasti mitään kovin tuoretta kuvaa isästäni ei löydy, mutta tässä on parinkymmentä vuotta sitten otettu foto hänestä 40-vuotiaana...

Vauhti tappaa, ei matka

Loma Suomen Lapissa on onnellisesti takanapäin ja voin vakuuttaa, että jos ilmasto on lämpenemässä, niin ei sitä ainakaan Pohjois-Suomessa huomannut. Etelän immeinen ei hirveesti hinkunut ladulle kun elohopeapatsas näytti -32 astetta, mutta urhoollisesti ja hyvin varustautuneena oli sukset jalassa loman jokaisena päivänä.

Saavuimme Äkäslompoloon sunnuntaina hieman alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Koukkasimme Ylläsjärven kautta, koska tapojeni mukaisesti olin kyllä kuullut ajo-ohjeet, vaan en kuunnellut. Yleensä soitan ajo-ohjeiden antajalle siinä vaiheessa kun on tunne, että on vielä kartalla, mutta ei ehkä ihan siinä pisteessä missä pitäisi. Aina on kuitenkin perille löydetty. Jopa rakkauden kesällä 1990, kun ajoimme Ruotsin halki katsomaan Rollareita Göteborgiin ilman karttaa. Pääni oli sekoittanut Stokkan leluosaston kesäapulainen sekä nyrjähtänyt nilkka. Jälkimmäistä käytin verukkeena sille, että "en voi oikein dokata, kun heti reissun jälkeen pitää astua palvelukseen Santiksessa enkä halua teloa jalkaa lisää..." Just joo: jätkä oli lääpällään eikä olut maistunut. (Vittu mikä dorka! Parhaat frendit ja Rollarit ja jätkä vaan odottaa kotiin pääsyä..., toim.huom.) Näin jälkikäteen ajateltuna: olis kannattanut vaan keskittyä kahteen vikaan eikä ajatella sitä ekaa teemasta "sex, drugs and rock'n roll" mutta minkäs teet kun oot nuori etkä vielä elämästä kaikkea oppinut.

Mutta palataan alkuperäiseen teemaan eli Lapin hangille. Kokeilin heti ensimmäisellä murtomaahiihtoreissulla onneani 1,5 km:n alamäessä ns. Isometsän laskussa. 99%:n onnistuminen ei ole riittävä kun tavoittelee täydellisyyttä eli täydellistä laskua. Niinpä tuon uupuvan prosentin seurauksena suoritin mäen lopussa jarrutuksen kasvoillani kädet tukevasti sauvojen remmeissä kiinni, niin että niitä ei varmasti saanut eteensä hidastamaan törmäystä. Pientä huimausta, vääntyneitä pikkurillejä ja klyyvarissa olevaa haavaa lukuunottamatta kaatumisesta selvittiin ehjin nahoin. Pakkohan se lasku oli sitten vielä torstaina kokeilla uudestaan, jotta ei jäänyt sillekään mäelle epäselväksi who's the boss!

Murtomaahiihtoon näyttää liittyvän ainakin yksi kaupunkilaista hämmentävä piirre. Jokainen vastaantulija "moiccasi". Tsadin kundina ensimmäinen ajatukseni oli "Hitto! Tunnenks' mä ton jostain?!". En kuitenkaan ruvennut vetämään ketään turpaan tai epäillyt samaa sukupuolta olevia minusta kiinnostuneiksi homoiksi vaan opin tavan melko nopeasti. Tosin en välttämättä usko lähteväni leikkiin mukaan, jos Tsadin keskustassa joku tuntematon tulee vastaan hikilankut jalassa ja "moiccailee". Todennäköisempää on että uhraan pienen ajatuksen suomalaiselle mielenterveystyölle ja erityisesti sen heikolle rahoituspohjalle...

Lapin luonto tarjosi myös lukuisia muita ihmisen mieltä askarruttavia havaintoja. Yksi niistä oli oman minä -käsityksen vahvistuminen. Olen isäni poika eli minulla on hänen geeniperimänsä. Se tarkoittaa sekä hyvää että huonoa. Hyvää siksi, että olemme molemmat pirun komeita....ja huonoa siksi, että kohellamme armottomasti. Isäni on tunnettu siitä, että korjatessaan jotain tai valmistaessaan ruokaa, toimenpiteiden kokonaiskustannukset hajonneiden välineiden ja fyysisten vammojen korjaamisten muodossa nousevat selkeästi yli toimenpiteille asetetun alkuperäisen budjetin. Tämä pätee myös allekirjoittaneeseen....

Paitsi että vedin kunnon lipat mäessä, niin onnistuin muutenkin aiheuttamaan omassa elämässäni hämmennystä ja arkisia ongelmia. Varaston oven suljin kevyesti olkapäälläni. Lopputuloksena oli se, että ovi ei pysähtynytkään lukkoon vaan meni niin sanotusti yli ja jäi jumittamaan oven karmin toiselle puolelle sulkien taakseen myös sukset. Eihän siinä muu auttanut kuin kutsua pörssiyhtiön (ei Kekkilän, vaan Ramirentin) mies paikalle ovea korjaamaan. Sen verran oli siis itselläkin järkeä päässä, että tajusi voimankäytön olevan ehkä väärä ratkaisukeino ongelman ratkaisemiseksi. Toinen mielenkiintoinen havainto oli globalisaation leviäminen myös Lapin perukoille. Mökin siivousvaiheessa ajattelin "vähän ravistella" kuistilla ollut kynnysmattoa. Pieni potku maton pohjaan ja lumet lähtevät helposti, mutta....Mikä hitto näissä kiinalaisissa kynnysmatoissa oikein on?!? Pieni potkaisu pohjaan ja kengännumeroa 45 oleva reikä ilmestyy keskelle mattoa! Ja pakkasta oli vain -15 astetta tässä vaiheessa!

Lomilta on nyt kuitenkin palattu takaisin arkeen. Harvemmin ovat asiat olleet töissä niin päin persettä kun nyt. En aio kuitenkaan vaipua epätoivoon. Tai kävin siellä jo, mutta sitten muistin että voisivat asiat olla vieläkin huonommin. Joku "liikemies" olisi saattanut ostaa oikeudet minun ja ex-tyttöystäväni/-vieni välisiin tekstiviesteihin ja mikäli jotain niistä suhteen päättymisen/-ten jälkeisistä muistan, niin ei hyvä...minua morkattaisiin kaikissa viihdeohjelmissa jopa Päivi Räsänen toimesta Uutisvuodossa. Muotikonsulttini, joka olisi "a part of the deal" pakottaisi minut pukeutumaan mauttomasti (jopa mauttomammin kuin nyt) ja Pepe Åhman olisi laittanut minulle harakanpesän päähän...veljenpoikiani kiusattaisiin päiväkodissa koska ovat sukua minulle ja heille jäisi ikuinen trauma. Lähes yhtä paha kuin minulle on jäänyt eräistä sukulaisistani....Äitini joutuisi kääntymään muslimiksi ja kulkemaan huntu päässä, koska parempi tulla perussuomalaisten kivittämäksi kuin kokea se häpeä jonka olen aiheuttanut...45 000 suomalaista olisi allekirjoittanut addressiin jossa vaatisivat minun poistumista julkisuudesta, mukana mm. kaikki entiset luokkatoverini, ylä-asteen kuraattori ja koulupappi, komppanian päällikköni, J P Roos ja Raija Pelli....eli ei tässä nyt loppujen lopuksi niin huonosti menekään!

Pisteet kotiin heti aamusta!

Aamuni alkavat mukavasti kun entinen tyttöystäväni esiintyy eräällä valtakunnallisella kanavalla joka aamu. Niin tänäkin aamuna. Nykyinen tyttöystäväni kysyi minulta aamulla "Oliko hän tyylikäs?" Vain nainen voi kysyä tuollaista, mutta olkoon menneeksi. "Saat sellaisen vastauksen mitä kerjäsit...". Mietin asiaa hetken ja totesin "Njaa...kyllä kai. Loppujen lopuksi aika tavallinen. Kuitenkin hieman tyylikkäämpi kuin sinä..." Pisteet kotiin heti aamusta!

Haluaako joku kommentoida verbaaliakrobatiaani?

Hikilankut jalkaan ja ylämäkeen

Huomenna suuntana Ylläs ja Joel Hallikaisen konsertti hotelli Äkäslompolossa - not! Kollegat lähtivät Tahkolle "poikain reissulle", mutta eiköhän tuo Tahko ole pariksi kuukaudeksi nähty. Seuraavan kerran pääsen Tahkolle maaliskuun lopulla jolloin Jormat Junitedin perinteinen kevätretki suuntaa kyseiseen lomakohteeseen jo kolmatta kertaa. Siinä on "poikain reissua" ihan taas kerrakseen. Toivottavasti tänä vuonna naapurimökkien ovat ovat lukossa jotta ei tule taas käveltyä väärästä ovesta sisään...

Tahko on Tahko, mutta Ylläs on kuitenkin meidän keski-iän kynnyksellä olevien ja hieman vanhempien menomesta. Latuverkosto on kattava ja taukopaikoilla voi keskustella muiden suurten ikäluokkien edustajien kanssa ajankohtaisista asioista kuten siitä kuka voittaa Tanssii tähtien kanssa kisan tai vieläkö Paula Koivuniemi on Ilkka Kanervan rakas. Itseäni askarruutta enemmän sellainen filosofinen kysymys kuin voiko Ikeä ja Vesa Keskistä pitää keskenään napalankoina, jos Ikellä on ollut puhelinseksiä Marika Fingerroosin kanssa ja Vesa Keskinen on päässyt vielä pidemmälle kyseisen puudelin kanssa. Mutta jos Clintonin sikarileikit voitiin määritellä sanoin "I did not have sexual relationship with that woman..." niin Ike ja Vesa eivät voi olla sukua keskenään.

Edellä mainituista lähtökohdista huolimatta uskon, että Ylläksellä pystyy keskittymään enemmän hiihtoon kuin viihdemaailman saloihin. Murtomaahiihtäminen on ihan jees hommaa sopivasti annosteltuna. Sukseni olen huoltanut vuosi sitten, mutta viime vuoden kokonaiskilometrit (10 km Paloheinässä) taannevat sen, että kovin suurta operaatiota ei suksien pohjaan tarvitse tehdä. Jos säät sallivat, niin yritetään hiihtää se 50-100 km, mutta hotelli Äkäslompoloon en lähde tanhuamaan. Se on saletti.

Lomalukemiseksi otan Antony Beevorin Espanjan Sisällissota, jonka lukemisessa olen edennyt puoleen väliin. Mikäli historia tai ihmisluonteen julmuus kiinnostaa, niin suosittelen Beevorin kirjoja. Stalingrad ja Berliini 1945 ovat erinomaisesti kirjoitettuja teoksia ja pistävät miettimään Korkeajännitysten todenperäisyyttä, vaikka hyvää viihdettähän Korkkarit toki ovat. Jos Beevor saadaan loppuun, niin seuraavaksi aloitan Philip Rothin Amerikan Pastoraalin. Rothin viimeisin teos Salajuoni Amerikkaa vastaan oli sen verran hyvää luettavaa, että odotukset tämän alkupään tuotannon suhteen ovat korkealla.

Eli huomenna Foordin nokka kohti pohjoista ja reittiä Tampere-Kemi (pakollinen pit stop) -Kittilä-Kemi (vieläkö on pakko...justhan siellä käytiin) - Tampere - Helsinki, jonne palataan viimeistään sunnuntaina 18.2.

Mikko ja Jaana

Suomen euroviisujuontajat on sitten valittu. Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu, että kohta joku alkaa vänkkäämään, että "millaisen kuvan me annamme valitsemalla tytöltä näyttävän pojan ja suomalaiskuubalaisen hillerin" euroviisujen juontajaksi? Mitä muu maailma eli erityisesti euroviisuista pitävät venäläiset, turkkilaiset, saksan turkkilaiset, vogulit, virolaiset, serbit ja ostjakit ajattelevat meistä suomalaisista näiden valintojen jälkeen...?

Oikeasti: Minusta Mikko Lempilampi on pelottavampi kuin Loordi, ja Jukka Kuoppamäki on pelottavampi kuin Mikko Leppilampi...ei, en aio kertoa mihin suosikkini Matti Vanhanen sijoittuu tällä janalla, koska kisa kärkisijasta on sen verran tiukka, niin jätän sen jokaisen itsensä päätettäväksi.

Aikuisten oikeasti on melko yhdentekevää kuka euroviisuja juontaa. Olen nähnyt sekä Jaanan että Mikon livenä. Jaana näyttää televisiossa paremmalta ja Mikko näyttää tytöltä sekä televisiossa että livenä. Ja Mikon jutut ovat ainakin televisiossa todella paskoja. Jaanasta en oikein osaa ottaa selvää, mutta ei ne ainakaan huonompia voi olla kuin Krisse Salmisen. Ja jos joku vänkää vastaan, niin Krisse Salmisen blondirooli on aikansa elänyt ja vitsit naiiveja, joten pulinat pois!

Toisaalta miksi ei tehty jotain repäisevää kuten viime vuonna. Oltaisiin pistetty viime vuotta paremmaksi ja valittu joku, joka käyttää enemmän maskia kuin Loordi. Ehdokkaita on useita: Rita Tainola, Sedu Koskinen, Meiju Suvas, Ilkka Lipsanen, Saija Varjus, Hannele Lauri vain muutama mainitakseni. Kaikki rotukissoja. Myös Sedu joka on Valkeakosken harmaa pantteri (Panthera Uncia Sedu K) ja Ilkka Lipsanen, joka on kuuluu rauhoitettuun lajiin eli Lehtisaaren Hietakissoihin (Felis Margarita a Gross D). Ei hemmetti: Kaarina Kivilahti meinasi unohtua! Sori Kake, ei toistu! Ja tyttäresi kanssa, joita joissakin lehdissä mainostetaan kaunottariksi, mutta käynti optikolla voisi auttaa myös tuon kirjoittanutta toimittajaa.


Tämän jutun kirjoittamisen aikana en kuullut yhtään uutista eräältä kollegaltani, koska päivän ykkösaihe, -39,9 astetta Sallassa, oli kuulutettu jo aikaisemmin....

Näin kulutan aikaa

Apua! Sairastun kohta aikuistyypin diabetekseen! Nuoruusiän diabeteshan minulla jo onkin. Todennäköistä sairastumistani on kiittäminen työantajani IT-hemmoja. Odottelen työpisteelläni erään järjestelmäprojektin etenemistä johon minunkin odotetaan antavan oman panokseni. Jätkistä ei vain kuulu mitään ja koska asiat eivät tunnu etenevän, niin vedän aikani kuluksi suklaata (joka ei ole diabetesliiton suosittelemaa perusravintoa) enkä harrasta liikuntaa. Taudin tuloa siis ei voi estää.

Käsittääkseni hätä ei ole kuitenkaan aivan näin suuri. Kollegani paskat jutut pitävät kyllä kaikki täysjärkiset pöpöt loitolla ja luulen, että yksi diabetes per nuppi on maksimi. Mutta te, joilla tätä ylimakeeta tautia ei ole, niin miettikääpä tätä: Sairastuin vuonna 1999, jolloin Suomessa oli 30 000 nuoruustyypin ja 140 000 aikuistyypin diabeetikkoa. Nyt vastaavat luvut ovat 40 000 nuoruustyypin ja 240 000 aikuistyypin diabeetikkoa eli yhteensä 280 000 diabeetikkoa. Kasvua kahdeksassa vuodessa yli 40% ja aikuistyypin diabeetikkojen osalta yli 70%! Tämän lisäksi on 200 000 diagnosoimatonta aikustyypin diabeetikkoa, 1 045 973 SAK:laista, 103 000 Timo Soinia presidentin vaaleissa äänestänyttä ja 3 helvetin kuivan oloista pääministeriehdokasta. Diagnosoimattomiin daibeetikoihin ei voi suhtautua aivan samalla tavalla kuin lääkäri-isäni suhtautuu diagnosoimattomaan laktoosi-intoleranssiin: "So what! Sitten vaan pierettää!"

Jos kuitenkin pysytään diabeteetikoissa, niin juuri aikuisiän diabetesta sairastavien määrä on rajussa nousussa. Nuoruustyypin diabeteksen ehkäisymahdollisuuksia ei ole, mutta niitä tutkitaan koko ajan. Useat tutkimukset ovat sen sijaan osoittaneet, että aikuistyypin diabeteksen puhkeamista pystytään ehkäisemään tai viivyttämään elämäntavoin. Aikuistyypin diabeetikoiden määrän on arvioitu lisääntyvän noin 70 prosentilla vuoteen 2010 mennessä, mikäli kehitys jatkuu nykyisensuuntaisena. Eli silloin tätä sairautta sairastavia on yli 400 000 (8% väestöstä). Vauhti siis vain kiihtyy!

Diabeteksen hoito ei ole kallista, mutta siitä seuraavien sairauksien kuten dialyysihoidon, alaraaja-amputaation ja näkövammaisuuden hoito ei olekaan ihan aspiriinin tai sen generisen korvikkeen hintaista. Aikustyypin diabeetikoilla hoitokustannukset nousevat lisäsairauksien myötä keskimäärin yli 20-kertaisiksi. Ja kun samalla pitäsi ratkaista eläkepommi, kasvihuoneilmiö ja seuraava Idols -voittaja, niin rahaa ei sitten paljon muuhun jääkään. Yht'äkkiä Esko Ahon ja muiden ehdotukset tupakoivien rankaisemisesta tai roskaruuan verottamisesta ovat pieni paha yksilön rajoitettujen oikeuksien rinnalla. Hei pahvit, herätkää! Jouduittehan istumaan koulunpenkillä vähintään 15 -vuotiaaksi (oppivelvollisuus), olemaan intissä vähintään 6kk (asevelvollisuus) ja äänestämään serkkuani Petri Lehtistä vuoden turhimmaksi julkkikseksi (kansalaisvelvollisuus).

Lisätietoja diabeteksesta Diabetes.fi

Tämän tarinan kirjoittamisen aikan eräs kollegani kuulutti meille työtovereilleen seuraavat uutiset:

• Hakaniemessä linja-auto ja kuusi henkilöautoa kolaroivat
• Öljyn hinta lähentelee 60 dollaria
• Helsingin Energia ja Vantaan Energia laskeva hintojaan
• Bode Miller aloitti MM-kisat vodkalla
• Eero Lehden mukaan pääluottamusmies voisi lähteä ensimmäisenä

Oikeesti...

Uusiksen hallissa voi matkustaa pummilla...

Kävin kokeilemassa curling -taitojani viiden vuoden tauon jälkeen. Hyvin olivat tallella. Kivi löysi tiensä usein lähelle nänniä, vastustaja ei päässyt kiviini kovin usein käsiksi ja luisto tuli tutuksi "mitä vanhemmaksi peli eteni". Ohjaajamme mukaan yleensä naiset ovat aluksi parempia pelaajia kuin miehet (lue: Naisten peli? toim.huom.) Tällä kertaa me miehet kuitenkin voitimme selvästi. Curling on ihan hauskaa, mutta ei liian usein. Oulunkylän hallin sosiaalitilat olivat vajaavaiset, mutta meille kerrottiin, että omia juomia saa juoda. Maksutavaksi kelpasi kaikki muu paitsi pankkikortti, luottokortti tai käteinen. Kun olimme poistumassa kenellekään ei tuntunut maksu kelpaavan. Lopulta löysin yhden ohjaajista. Minulla oli 160 EUR in cash, mutta hänellä ei ollut vaihtorahaa. No löysin yhden taskuvitosen ja ehdotin, että hän antaa 5 EUR alennusta. "En valitettavasti voi tehdä niin." tämä nuori ja kieltämättä aika hyvännäköinen neiti vastasi. Pelästyin! Onko Uuspaavalniemi luonut halliinsa pelon ilmapiirin ja johtaako hän halliaan rautaisella otteella kuin puoluetoverinsa Matti Vanhanen omaa kaksinaismoralistista raittiusyhdistystään Suomen Keskustaa...? Minulle tämä sopi koska sain antaa puhelinnumeroni tuolle viehättävälle nuorelle naiselle ja hän soittikin vielä samana iltana, kysyi osoitettani ja...lupasi lähettää laskun kotiosoitteeseeni. Heitin mielestäni hyvää läppääkin, mutta tietysti vain sellaista mitä voi heittää kun oma tyttöystävä on ystävineen viiden metrin säteellä. Suhteemme luonne jäi siis puhtaasti bisnekseksi ja jään odottamaan postia Oberstfuhrer Uusikselta.

Witun Windows

Voi perkele. Taas se kävi. Pari viikkoa sitten tietokoneeni meni juntturaan ja jouduin ajamaan käyttöjärjestelmän uudestaan. Onneksi oli tullut tallennettua kuvat parille DVD:lle vuotta aikaisemmin vastaavanlaisessa tilanteessa. Niitä paria tuhatta biisiä iTunesista ei kuitenkaan saatu tällä kertaa pelastettua, joten nyt olen tuonut cd-levyjä ja noin puolet on saatu kahdessa viikossa takaisin iTunesiin...joo: ostan sen ulkoisen kovalevyn, mutta en ihan vielä....Joka tapauksessa nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että kone toimii, verkkoyhteys on olemassa, mutta eilen koneeni vaan päätti estää pääsyni nettiin. Kesken porn...eikun iTunes -operaation.

Näin kävi viimeksikin kun latasin jonkun-fakin-servicepack -kakkosen. Silloin kävi Welhon pojat kattomassa eikä vikaa löytynyt. No viimeksi löysin sen itse. Joku ruutu jossain oli klikattuna tai klikkaamattomana ja esti pääsyn verkkoon. Varmaan löytyy tosi hyvin nyt!!!

Löytysikö apua joltakin niistä tämän blogin lukemattomista lukijoista.