Kai se on pakko myöntää, että vaikka mieli on nuori, joskus jopa lapsellinen, niin kroppa ei ole enää yhtä vetreä kuin se oli 10 vuotta sitten. Erityisesti tämän huomaa urheillessa. Salibandy on nuorten laji, jota voivat harrastaa vähän varttuneemmatkin. Jonkun pitäisi vain määrittää mitä se "vähän" tarkoittaa tässä yhteydessä. Minulle entisenä lätkäpelaajana salibandykenttä tarjoaa mahdollisuuden elää nuoruuden unelmia uudestaan, ihan niin kuin kaikille muillekin 35 -vuotiaille miehille.
Pidin juuri muutaman viikon tauon pelaamisessa kun vanha nivusvaiva äityi taas kivuliaaksi. Työterveyslääkäri määräsi tulehduslääkekuurin (mitä muuta ne yleensä määräävät) jonka sain päätökseen juuri ennen viime viikon lomaani. Olin siis noudattanut lääkärin ohjeita ja välttänyt kaksi viikkoa liikuntaa jossa jalat joutuvat rasitukselle. Lomalla murtomaahiihto ja skimbaus sujuivatkin ihan hyvin eikä nivunen vaivannut. Ehdin jo olla toiveikas ja julistaa lääketeollisuuden edistyksellisyyttä. Olin kuitenkin väärässä.
Eilen illalla noin 10 minuutin pelin jälken nivunen alkoi taas vaivata. Pelasin urhoollisesti täydet kolme erää koska mieskromosoni määrittävät tietyn käyttäytymismallin: pelaa vaan vaikka sattuu. Ja sitä paitsi säbä nyt on vaan niin kivaa, että ei sitä malta lopettaa pikku vaivojen takia. Aivan kuten viime kauden viimeisessä pelissä, jossa väännettyäni polveni toisen erän alussa pelasin loppuun asti. Kesällä jouduin sitten leikkauspöydälle repeytyneen kierukkani takia. Eilisen pelin jälkeen pystyin tuskin kävelemään. Nivunen oli todella kipeä ja tuntui siltä, että tauko oli vain pahasta. En ole kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan. En usko, että olen vielä sen ikäinen, että vain murtomaahiihto ja klapien pilkkominen olisivat minulle ainoat sopivat liikuntamuodot. Haluan edelleen kirmata kentällä kuin nuoruuteni päivinä ja nauttia pallopeleistä. Edessä on kuitenkin käynti lääkärissä.
Työpaikkalääkärimme teki kaikessa viisaudessaan lähetteen myös ortopedille. Tietenkin nivusten alue on hieman kiusallisempi alue kuin vasen polvi kopeloitavaksi, mutta jos mieli tekee vielä pelikentille, niin ei muuta kuin housut kinttuun ja pöydälle! Nyt vain pitäisi päättää luotanko polveni kahdesti operoineen 50 -vuotiaan naisortopedin käden taitoihin vai pitäisikö sittenkin mennä mieslääkärille. Helvetti: olen samanlaisen ongelman edessä kuin kuulemani mukaan naiset ovat gynegologille mennessään...ja siitä en halua sen enempää puhua! Päädyin lopulta Helluun joka on tehnyt vasemman polveni kanssa hyvää työtä jo pariin otteeseen. Uskon että hän pystyy auttamaan myös tässä ORTOPEDIsessä ongelmassa eli ne jotka mahdollisesti epäilevät, niin urologi ei ole leikannut vasenta polveani kahdesti.
Pidin juuri muutaman viikon tauon pelaamisessa kun vanha nivusvaiva äityi taas kivuliaaksi. Työterveyslääkäri määräsi tulehduslääkekuurin (mitä muuta ne yleensä määräävät) jonka sain päätökseen juuri ennen viime viikon lomaani. Olin siis noudattanut lääkärin ohjeita ja välttänyt kaksi viikkoa liikuntaa jossa jalat joutuvat rasitukselle. Lomalla murtomaahiihto ja skimbaus sujuivatkin ihan hyvin eikä nivunen vaivannut. Ehdin jo olla toiveikas ja julistaa lääketeollisuuden edistyksellisyyttä. Olin kuitenkin väärässä.
Eilen illalla noin 10 minuutin pelin jälken nivunen alkoi taas vaivata. Pelasin urhoollisesti täydet kolme erää koska mieskromosoni määrittävät tietyn käyttäytymismallin: pelaa vaan vaikka sattuu. Ja sitä paitsi säbä nyt on vaan niin kivaa, että ei sitä malta lopettaa pikku vaivojen takia. Aivan kuten viime kauden viimeisessä pelissä, jossa väännettyäni polveni toisen erän alussa pelasin loppuun asti. Kesällä jouduin sitten leikkauspöydälle repeytyneen kierukkani takia. Eilisen pelin jälkeen pystyin tuskin kävelemään. Nivunen oli todella kipeä ja tuntui siltä, että tauko oli vain pahasta. En ole kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan. En usko, että olen vielä sen ikäinen, että vain murtomaahiihto ja klapien pilkkominen olisivat minulle ainoat sopivat liikuntamuodot. Haluan edelleen kirmata kentällä kuin nuoruuteni päivinä ja nauttia pallopeleistä. Edessä on kuitenkin käynti lääkärissä.
Työpaikkalääkärimme teki kaikessa viisaudessaan lähetteen myös ortopedille. Tietenkin nivusten alue on hieman kiusallisempi alue kuin vasen polvi kopeloitavaksi, mutta jos mieli tekee vielä pelikentille, niin ei muuta kuin housut kinttuun ja pöydälle! Nyt vain pitäisi päättää luotanko polveni kahdesti operoineen 50 -vuotiaan naisortopedin käden taitoihin vai pitäisikö sittenkin mennä mieslääkärille. Helvetti: olen samanlaisen ongelman edessä kuin kuulemani mukaan naiset ovat gynegologille mennessään...ja siitä en halua sen enempää puhua! Päädyin lopulta Helluun joka on tehnyt vasemman polveni kanssa hyvää työtä jo pariin otteeseen. Uskon että hän pystyy auttamaan myös tässä ORTOPEDIsessä ongelmassa eli ne jotka mahdollisesti epäilevät, niin urologi ei ole leikannut vasenta polveani kahdesti.
1 kommentti:
Ai nivusenko takia sä lähditkin kesken päivän?
Lähetä kommentti