Aamu alkoi hienosti. Ilman sen kummempia myyntiponnisteluja kollega ilmoitti kiinnostuksensa autoani kohtaan. Tulisi kuulemma vaimolle. (Joo: ajan akkojen autoa.). Kehuin hyväksi. Sopii kaupunkiajoon ja maantielläkin kulkee ihan mukavasti. Vähän ajettu ja hyvin pidetty. Until now (ei, en ole ajanut aamupäivän aikana 10 000 km)!
Rupeaa meinaan pikkuhiljaa riepomaan nämä Helsingin keskustan ainaiset katutyöt. Eikä vain Helsinki-kuvan takia. Volvo väisti kaivuria. Minä Volvoa työpaikan ahtaassa rampissa. Rampin seinä ei väistänyt minua. Ei ollut tainnut kuulla dominoteoriasta. Ja koska auto on jo kuitenkin muutaman vuoden ikäinen niin maalauksen jäljiltä vasen lokasuoja lienee aivan eri värinen kuin muu auto. Myy siinä sitten...
Volvon kuski oli pahoillaan. Nukkuu kuulemma yönsä silti hyvin, koska on sitä tullut törttöiltyä elämässä pahemminkin. Kuin myös! Jotenkin toi seinään päin ajaminen sopii just tähän hetkeen tämän miehen elämää. Kyllä ne korjausmaalaukset näkyvät miehessäkin. Vaikka moottori muuten kehrää ihan mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti