Elämää on Teatterin ja Kallen ulkopuolellakin. Olen täysin vakuuttunut siitä. Sain jo siitä vihiä viime viikonloppuna Tehtaankadun karaokebaarissa. Mutta aseman viereistä SprotPub Chelsea en suosittele kenellekään. Hotellin baareja on maailma pullollaan ja ne kaikki ovat samanlaisia vaikka kuinka laitettaisiin pubin eteen etuliitteitä sport, rock tai gay...ok, ehkä tämä viimeinen saattaa muuttaa paikan luonnetta hieman Marskin alabaarin ilmapiiristä poikkeavaksi.
Futiksen EM-kisojen kunniaksi seurasimme molemmat lauantain ottelut keskustan ravitsemusliikkeissä. Rautatieaseman nurkalla Utajärven pojan kantapaikan osoittautuessa yhtä vauhdikkaaksi kuin keskustan puoluekokous siirryimme Sanomatalon Painobaariin. Ennen Portugal-Turkki ottelua yleisöä lämmitteli kolmen hengen rockpumppu. Ok, en ole enää mikään eilisen teeren rock kukko, mutta uskaltaisin väittää, että koskaan aikaisemmin en ole ollut niin lähellä liittymistä tinnituksesta kärsivien joukkoon kuin eilen. Miten hemmetissä sen bändin annettiin soittaa samalla volumilla alle 100 m2:n tilassa kuin Metallica vetää stadionilla? Siinä sitä sitten istuttiin ja tungettiin servettejä korvakäytäviin kuulonhuoltoliiton suositusten mukaisesti.
Ilta jatkui Lasipalatsin terasseilla. mBarin terassi oli tupaten täynnä. Ovimies piti jonoa yhdellä nurkalla ja porukka lappasi sisään toisesta nurkasta jonne ovimies ei voinut nähdä. Korkeatasoista ovimiestoimintaa! mBarin terassilla on muuten suhteellisen hyvä meininki. Osa porukasta on melko nuorta. Keskustelin 25 -vuotiaan kauppatieteiden maisterin kanssa (siis naisen). Onhan se ihan kiva että luullaan nuoremmaksi kuin on (siis allekirjoittanutta), mutta olo oli aika "isällinen". Kun tuo KTM:n alku mietti, mitä 12-vuoden ikäero voisi käytännössä tarkoittaa kerroin, että se on kuitenkin vähemmän kuin Ilkka Kanervan ja Johanna Tukiaisen ikäero...Prepe: zero points!
Loppuillasta tie vei Nolla -baariin, joka oli 36-vuotiaalle ikämiehelle täysin uusi tuttavuus. Ihan positiivinen. Painobaarista alkanut teema tuhoa kuulosi jatkui. Tässä vaiheessa iltaa rupesi Kekkosen pojankin kunto pettämään ja jatkoin Lostariin yhdessä toisen urhoollisen kanssa. En ollut käynyt kyseisessä baarissa viiteen vuoteen enkä koskaan viikonloppuna, mutta pistetään positiivisten kokemusten piikkiin.
Ilta päättyi kadulle. Siinä sitä pohdittiin elämää ystävysten kesken. En saanut valita aiheita.
Harvemminhan näin on kun naisten kanssa keskustelee. Aiheet tulevat annettuna. Minua olisi kiinnostanut futiksen EM-kisat, Suomen sodat ja Nokian tulos. Sen sijaan keskityttiin siihen kuinka olen kiinnostunut vain kauniista naisista (TÄH?) plus muuhun elämänoppiin. Mutta positiivisessa hengessä eli jos eilinen matkaoppaani Helsingin yöhön lukee tätä, niin hauskaa ja rakentavaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti