Tänä aamuna kännykkäni soi hieman ennen kuutta. Kännykän näytöllä vilkkui pienen italialaisen nimi. Tiesin herran olevan Itävallassa Nova Rockissa, joten ajankohta ei yllättänyt. Vastasin puhelimeen. Toisesta päästä linjaa kuului epämääräistä hälinää. Toistin pienen italialaisen nimen. Yllätyksekseni Milanon moottoriturpa ei aloittanut normaalia puhemaratoniaan vaan toisessa päässä vieras miesääni vastasi "Sprechen Sie Deutsch?". Just joo! Nyt se urpo on luonut pyhän yhteyden muihin akselivaltoihin jossain ryyppyporukassa. Vastasin hieman närkästyneenä ja selkeästi "NEIN!" ja löin luurin kiinni.
En kuitenkaan saanut unta koska germaanin ääni ei ollut vaikuttanut kovin humalaiselta ja ehkä hän paineli juuri parhaillaan pienen italialaisen rintalastaa yrittäen elvyttää väsynyttä suomenitalialaista. Noin kello 8.00 yritin tavoitella pientä italialaista. Puhelimeen ei saatu yhteyttä. Huoleni kasvoi. Sairaalassahan ei saa pitää kännykkää päällä...Otin selvää toisen 38-vuotiaan sankanrin, joka oli pienen italialaisen kanssa reissussa, numerosta ja lähetin hänelle tekstiviestin "Onko kaikki tallella? Sain puhelin etruskin kännykästä ja soittaja oli joku saksalainen urpo." Viiden minuutin kuluttua tuli vastaus: "Joo- kaikki normaalisti - kännykkä hävisi jo ekana iltana. Rock. And Roll!"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti