Hikilankut jalkaan ja ylämäkeen

Huomenna suuntana Ylläs ja Joel Hallikaisen konsertti hotelli Äkäslompolossa - not! Kollegat lähtivät Tahkolle "poikain reissulle", mutta eiköhän tuo Tahko ole pariksi kuukaudeksi nähty. Seuraavan kerran pääsen Tahkolle maaliskuun lopulla jolloin Jormat Junitedin perinteinen kevätretki suuntaa kyseiseen lomakohteeseen jo kolmatta kertaa. Siinä on "poikain reissua" ihan taas kerrakseen. Toivottavasti tänä vuonna naapurimökkien ovat ovat lukossa jotta ei tule taas käveltyä väärästä ovesta sisään...

Tahko on Tahko, mutta Ylläs on kuitenkin meidän keski-iän kynnyksellä olevien ja hieman vanhempien menomesta. Latuverkosto on kattava ja taukopaikoilla voi keskustella muiden suurten ikäluokkien edustajien kanssa ajankohtaisista asioista kuten siitä kuka voittaa Tanssii tähtien kanssa kisan tai vieläkö Paula Koivuniemi on Ilkka Kanervan rakas. Itseäni askarruutta enemmän sellainen filosofinen kysymys kuin voiko Ikeä ja Vesa Keskistä pitää keskenään napalankoina, jos Ikellä on ollut puhelinseksiä Marika Fingerroosin kanssa ja Vesa Keskinen on päässyt vielä pidemmälle kyseisen puudelin kanssa. Mutta jos Clintonin sikarileikit voitiin määritellä sanoin "I did not have sexual relationship with that woman..." niin Ike ja Vesa eivät voi olla sukua keskenään.

Edellä mainituista lähtökohdista huolimatta uskon, että Ylläksellä pystyy keskittymään enemmän hiihtoon kuin viihdemaailman saloihin. Murtomaahiihtäminen on ihan jees hommaa sopivasti annosteltuna. Sukseni olen huoltanut vuosi sitten, mutta viime vuoden kokonaiskilometrit (10 km Paloheinässä) taannevat sen, että kovin suurta operaatiota ei suksien pohjaan tarvitse tehdä. Jos säät sallivat, niin yritetään hiihtää se 50-100 km, mutta hotelli Äkäslompoloon en lähde tanhuamaan. Se on saletti.

Lomalukemiseksi otan Antony Beevorin Espanjan Sisällissota, jonka lukemisessa olen edennyt puoleen väliin. Mikäli historia tai ihmisluonteen julmuus kiinnostaa, niin suosittelen Beevorin kirjoja. Stalingrad ja Berliini 1945 ovat erinomaisesti kirjoitettuja teoksia ja pistävät miettimään Korkeajännitysten todenperäisyyttä, vaikka hyvää viihdettähän Korkkarit toki ovat. Jos Beevor saadaan loppuun, niin seuraavaksi aloitan Philip Rothin Amerikan Pastoraalin. Rothin viimeisin teos Salajuoni Amerikkaa vastaan oli sen verran hyvää luettavaa, että odotukset tämän alkupään tuotannon suhteen ovat korkealla.

Eli huomenna Foordin nokka kohti pohjoista ja reittiä Tampere-Kemi (pakollinen pit stop) -Kittilä-Kemi (vieläkö on pakko...justhan siellä käytiin) - Tampere - Helsinki, jonne palataan viimeistään sunnuntaina 18.2.