Vauhti tappaa, ei matka

Loma Suomen Lapissa on onnellisesti takanapäin ja voin vakuuttaa, että jos ilmasto on lämpenemässä, niin ei sitä ainakaan Pohjois-Suomessa huomannut. Etelän immeinen ei hirveesti hinkunut ladulle kun elohopeapatsas näytti -32 astetta, mutta urhoollisesti ja hyvin varustautuneena oli sukset jalassa loman jokaisena päivänä.

Saavuimme Äkäslompoloon sunnuntaina hieman alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Koukkasimme Ylläsjärven kautta, koska tapojeni mukaisesti olin kyllä kuullut ajo-ohjeet, vaan en kuunnellut. Yleensä soitan ajo-ohjeiden antajalle siinä vaiheessa kun on tunne, että on vielä kartalla, mutta ei ehkä ihan siinä pisteessä missä pitäisi. Aina on kuitenkin perille löydetty. Jopa rakkauden kesällä 1990, kun ajoimme Ruotsin halki katsomaan Rollareita Göteborgiin ilman karttaa. Pääni oli sekoittanut Stokkan leluosaston kesäapulainen sekä nyrjähtänyt nilkka. Jälkimmäistä käytin verukkeena sille, että "en voi oikein dokata, kun heti reissun jälkeen pitää astua palvelukseen Santiksessa enkä halua teloa jalkaa lisää..." Just joo: jätkä oli lääpällään eikä olut maistunut. (Vittu mikä dorka! Parhaat frendit ja Rollarit ja jätkä vaan odottaa kotiin pääsyä..., toim.huom.) Näin jälkikäteen ajateltuna: olis kannattanut vaan keskittyä kahteen vikaan eikä ajatella sitä ekaa teemasta "sex, drugs and rock'n roll" mutta minkäs teet kun oot nuori etkä vielä elämästä kaikkea oppinut.

Mutta palataan alkuperäiseen teemaan eli Lapin hangille. Kokeilin heti ensimmäisellä murtomaahiihtoreissulla onneani 1,5 km:n alamäessä ns. Isometsän laskussa. 99%:n onnistuminen ei ole riittävä kun tavoittelee täydellisyyttä eli täydellistä laskua. Niinpä tuon uupuvan prosentin seurauksena suoritin mäen lopussa jarrutuksen kasvoillani kädet tukevasti sauvojen remmeissä kiinni, niin että niitä ei varmasti saanut eteensä hidastamaan törmäystä. Pientä huimausta, vääntyneitä pikkurillejä ja klyyvarissa olevaa haavaa lukuunottamatta kaatumisesta selvittiin ehjin nahoin. Pakkohan se lasku oli sitten vielä torstaina kokeilla uudestaan, jotta ei jäänyt sillekään mäelle epäselväksi who's the boss!

Murtomaahiihtoon näyttää liittyvän ainakin yksi kaupunkilaista hämmentävä piirre. Jokainen vastaantulija "moiccasi". Tsadin kundina ensimmäinen ajatukseni oli "Hitto! Tunnenks' mä ton jostain?!". En kuitenkaan ruvennut vetämään ketään turpaan tai epäillyt samaa sukupuolta olevia minusta kiinnostuneiksi homoiksi vaan opin tavan melko nopeasti. Tosin en välttämättä usko lähteväni leikkiin mukaan, jos Tsadin keskustassa joku tuntematon tulee vastaan hikilankut jalassa ja "moiccailee". Todennäköisempää on että uhraan pienen ajatuksen suomalaiselle mielenterveystyölle ja erityisesti sen heikolle rahoituspohjalle...

Lapin luonto tarjosi myös lukuisia muita ihmisen mieltä askarruttavia havaintoja. Yksi niistä oli oman minä -käsityksen vahvistuminen. Olen isäni poika eli minulla on hänen geeniperimänsä. Se tarkoittaa sekä hyvää että huonoa. Hyvää siksi, että olemme molemmat pirun komeita....ja huonoa siksi, että kohellamme armottomasti. Isäni on tunnettu siitä, että korjatessaan jotain tai valmistaessaan ruokaa, toimenpiteiden kokonaiskustannukset hajonneiden välineiden ja fyysisten vammojen korjaamisten muodossa nousevat selkeästi yli toimenpiteille asetetun alkuperäisen budjetin. Tämä pätee myös allekirjoittaneeseen....

Paitsi että vedin kunnon lipat mäessä, niin onnistuin muutenkin aiheuttamaan omassa elämässäni hämmennystä ja arkisia ongelmia. Varaston oven suljin kevyesti olkapäälläni. Lopputuloksena oli se, että ovi ei pysähtynytkään lukkoon vaan meni niin sanotusti yli ja jäi jumittamaan oven karmin toiselle puolelle sulkien taakseen myös sukset. Eihän siinä muu auttanut kuin kutsua pörssiyhtiön (ei Kekkilän, vaan Ramirentin) mies paikalle ovea korjaamaan. Sen verran oli siis itselläkin järkeä päässä, että tajusi voimankäytön olevan ehkä väärä ratkaisukeino ongelman ratkaisemiseksi. Toinen mielenkiintoinen havainto oli globalisaation leviäminen myös Lapin perukoille. Mökin siivousvaiheessa ajattelin "vähän ravistella" kuistilla ollut kynnysmattoa. Pieni potku maton pohjaan ja lumet lähtevät helposti, mutta....Mikä hitto näissä kiinalaisissa kynnysmatoissa oikein on?!? Pieni potkaisu pohjaan ja kengännumeroa 45 oleva reikä ilmestyy keskelle mattoa! Ja pakkasta oli vain -15 astetta tässä vaiheessa!

Lomilta on nyt kuitenkin palattu takaisin arkeen. Harvemmin ovat asiat olleet töissä niin päin persettä kun nyt. En aio kuitenkaan vaipua epätoivoon. Tai kävin siellä jo, mutta sitten muistin että voisivat asiat olla vieläkin huonommin. Joku "liikemies" olisi saattanut ostaa oikeudet minun ja ex-tyttöystäväni/-vieni välisiin tekstiviesteihin ja mikäli jotain niistä suhteen päättymisen/-ten jälkeisistä muistan, niin ei hyvä...minua morkattaisiin kaikissa viihdeohjelmissa jopa Päivi Räsänen toimesta Uutisvuodossa. Muotikonsulttini, joka olisi "a part of the deal" pakottaisi minut pukeutumaan mauttomasti (jopa mauttomammin kuin nyt) ja Pepe Åhman olisi laittanut minulle harakanpesän päähän...veljenpoikiani kiusattaisiin päiväkodissa koska ovat sukua minulle ja heille jäisi ikuinen trauma. Lähes yhtä paha kuin minulle on jäänyt eräistä sukulaisistani....Äitini joutuisi kääntymään muslimiksi ja kulkemaan huntu päässä, koska parempi tulla perussuomalaisten kivittämäksi kuin kokea se häpeä jonka olen aiheuttanut...45 000 suomalaista olisi allekirjoittanut addressiin jossa vaatisivat minun poistumista julkisuudesta, mukana mm. kaikki entiset luokkatoverini, ylä-asteen kuraattori ja koulupappi, komppanian päällikköni, J P Roos ja Raija Pelli....eli ei tässä nyt loppujen lopuksi niin huonosti menekään!