keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Eka kerta

Kaikki merkit olivat ilmassa että jotain tapahtuu. Luonnonjärjestys muuttuu. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mökillämme Kaskisissa haikaria. Nyt niitä lenteli kaksi aivan laiturimme (tai mitä siitä on jäljellä) edessä useaan otteeseen. Ensimmäistä kertaa.

Tänään aamuyöllä gastroenterologi ja mäyrä kohtasivat saunan nurkalla tarpeillaan. Toinen mietti pureekohan toi. Niin varmaan toinenkin. Toinen suoritti tarpeensa loppuun. Niin ilmeisesti toinenkin ja luikki pakoon. Toinen oli isäni. Siis se gastroenterologi, ei se mäyrä. Ja isän kunniaksi sanottakoon, että se oli mäyrä joka luikki pakoon. Näin hän ainakin väitti. Mutta kuitenkin: ei oo Kaskisissa ennen mäyriä nähty.

Näistä kahdesta lyhyen ajan sisällä sattuneesta luonnonoikusta olisi pitänyt tajuta noudattaa tiettyä varovaisuutta. Ennusmerkit olivat selvästi ilmassa. Kohta taas tapahtuu.

Ajelin siinä isoäitini höpöttäessa taukoamatta vieressäni ja isäni nuokkuessa takapenkillä Kaskisista kohti Tamperetta. Reitti Isojoki-Honkajoki-Kankaanpää-Ikaalinen-Ylöjärvi-Tampere oli jo entuudestaan tuttu. Toisille reittinä. Edelliselle sukupolvelle kohtaamisesta virkavallan kanssa. Suurin osa reittiä on pikkuteillä ajelemista. Pidin vakionopeudensäätimellä huolen siitä. että ylinopeus oli maksimissaan 20 km/h jonka puitteissa sakot pysyvät rikesakkoina.

Isoäitini kertoi jossain Kankaanpään jälkeen että setäni oli viime vuonna saanut isot sakot Töysässä. Kuulemma ensimmäiset. Vasta 56 -vuotiaana. Aika hyvin kaverilta, joka ajaa paljon kilometrejä vuodessa myydäkseen "rätei ja lumpui". Kerroin, että omalta kohdaltani olen aina onnistunut sakot välttämään. Ja jos niin huono tuuri kävisi, että virkavallan kanssa kohdattaisiin, niin kyse olisi kuitenkin rikesakoista. Samalla mietin kuinka turhaa on heittää iso summa rahaa hukkaan muutaman kilometrin ylinopeuden tähden.

No. Kävi sitten niin, että Ikaalisten jälkeen oli muutama ohituskaista. Pääasiassa sellaisia 3 km pitkiä, jossa oli hyvin aikaa ohittaa rekat ja karavaanarit. No siinä toisella ohituskaistaosuudella näin muutaman karavaanarin edessäni ja ajattelin "pikkasen" kiihdyttää enemmän, jotta pääsen myös pitemmällä menevien maanteiden tukkeiden ohi. Samalla vastaan ajoi, kuinkas muutenkaan, sinivuokkojen virka-auto. Ajattelin, että ei varmaan ottanut letkasta nopeutta. Ei tarttenut kauan miettiä kun mieli muuttui. Musta skoda kääntyi edessäni ohituskaistan oikealle kaistalle. Kiihdytin vielä sen ohi samalla kun isäni totesi melko uhkarohkeasta U-käännöksestä "No noi ei voi ainakaan olla poliiseja!". Kyllä: Vanhemmatkin voivat olla väärässä. Heti pian alkoivat iloiset diskovalot vilkkua takanani. Ilman sen suurempaa takaa-ajoa tapahtuneen pysäytyksen jälkeen matka vei Skodan takapenkille. Siinä sitä sitten ihailtiin sinivuokkoja Ylöjärvellä tienlaidassa ja vielä loppukesästä.

Alkoi tulojen selvittely. Virkavalta käyttäytyi aivan asiallisesti. Pari läppää tuli heitettyä puoleen ja toiseen. Kerroin heille hetki sitten kuulemani tarinan sedästäni. Samoin omasta 19 vuotta kestäneestä tuuristani, joka oli juuri loppunut. En puhunut mäyrästä enkä haikarista mitään. Olisivat vielä tehneet minulle artopaasilinnat jos olisin kuulostanut sekavalta! 3 km/h! 3 km/h yli rikesakkorajan ja odotin pelonsekaisin tuntein tuomiotani. En aio kertoa paljonko se oli, mutta sanotaan nyt, että melko kauaksi olisi lomalle päässyt.

Palattuani autoon kuuntelin isäni, jolla on melko paljon kokemusta vastaavista tilanteista, neuvoja. "Huomenna ei enää harmita. Parasta on vain maksaa heti niin se unohtuu nopeammin." Niinpä. Loppumatka Tampereen kautta Helsinkiin sujuikin melko rauhallisesti. Katselin moottoritien oikealta kaistalta kun muut nauttivat vauhdin hurmasta vasemmalla kaistalla. En kadehtinut heitä. Enemmänkin paheksuin sitä hurjastelua. Siitä kun voi saada melko isot rapsut.

Ensimmäiset ylinopeussakot on nyt saatu. En ole vielä maksanut. Mietin vielä keinoja niiden kohtuullistamiseen. Olen kyllä kerran aikaisemmin saanut sakot liikenteen vaarantamisesta. En kyllä vieläkään ymmärrä miten sitä, että meinaa ajaa polkupyöräpoliisin päälle autolla, kun ei huomaa että ne kulkevat pareissa, voi kutsua liikenteen vaarantamiseksi. Silloinkin päiväsakkojen määrä oli muuten sama. Silloin poliisi luotti vastaajan kykyyn kertoa rehellisesti tulonsa eikä ne opiskelijana häävöiset olleet. Nykyään virkavallan luottamus kansalaisiin on mennyt ja keskusteluyhteys verottajaan on suora ja tinkimätön.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi nyt.. mutta kun naurattaa niin.. kuvasit tilanteen loistavasti. Mutta ymmärrän, että harmittaa. Otan osaa.

Vaan siis hakaria? Eikös ne oo haikaroita? Vai oliko tämä ihan tyylin takia näin? ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ei se mitään. Oppirahat on maksettava. Yritän jakaa sakon 19 vuodelle jona olen ajanut, niin tuntuu pienemmältä. Kyllä kyseessä on ihan puhdasoppinen kirjoitusvirhe.

Anonyymi kirjoitti...

14 pv-sakkoa?

Kyllä se sakot kannattaa maksaa heti, koska oikeastaan mitään keinoa ei ole niiden muuttamiseen.

Sakot ovat muuten jännä juttu valtion budjetissa. Yleensä niistä on estimaatio, mikä on toteutunut melko hyvin vuodesta toiseen. Viime vuonna oli estimaatio 82 miljoonaa. Tähän saakka ok. Sitten seuraa kummallisuus: samalle vuodelle on tehty lisätalousarvio, jossa sakkotuloja lisätään 20 miljoonaa ja toteutumakin taisi olla kokonaisuudesaan 99 miljoonaa. Jos nyt oikein on paranoidi, niin ei tuollaista lisäsakkomäärää kerätä oikeastaan muusta kuin liikenteestä, koska oikeiden rikosten määrää ja niistä saatuja sakkotuomioita on mahdotonta yht'äkkiä lisätä. Koska ylinopeus on rikoksena poliisin mielestä jumalanpilkasta seuraava, niin sakkotuloa on helppo hakea lisää.

Salaliitto selvästi prkl.