Hieman hapuillen alkoi

Takana on ensimmäinen työpäivä viiden viikon tyhjennyksen jälkeen. Maanantai-aamuna oli turha mennä aikaisin töihin, vaikka tiesi lastin kaatuvan päälle viimeistään keskiviikkona. Jos salasanat, jotka luulin muistavani, eivät täsmäisi, niin ennen yhdeksää on turha odottaa apua IT-osaston hörhöiltä. Päätin siis suunnata kohta keskustaa noin puoli yhdeksältä.

Bussi numero 20 menee melko lähelle meikäläisen toimistoa ja koska HKL oli sotkenut 65:n reitit kesän aikana, niin päätin odottaa 20:ä. Ja odottaa saikin. Sinivalas saapui noin 10 minuuttia myöhässä (plus se 10 minuuttia jonka missasin kun saavuin pysäkille minuutti sen jälkeen kun edellinen bussi oli mennyt) vatsa täynnä saaristolaisia. Osa iloisesta työmatkaporukasta ei ole vieläkään oppinut sitä, että jos bussin ulkopuolella on jonoa, niin ainakin osa voisi mahtua sisään jos itse ei seisoisi keskellä käytävää viisi metriä vapaata tilaa selän takanaan. Bussin ilmastointi oli melko vaatimatonta eikä tilannetta parantanut ilman melko korkea suhteellinen kosteus. Päätin kuitenkin ottaa iisisti ja hyväksyä sen, että dödön pettäminen kuuluu Suomen kesään kuin doping olympialaisiin.

Töihin päästyäni muistin suurimman osan salasanoistani. Ilokseni sain huomata, että minulla oli vain 1131 lukematonta sähköpostia. Hienoa! Ja mikä hienointa niistä noin 1% oli asiakkailta, vajaat puolet normaalia työhön liittyvää kamaa kuten aamukatsauksia ja muita analyyseja ja noin 50% spammia. "Smash your bitch with your huge meat!" on jo klassikko. Sen sähköpostin lähettäjän asiantuntemusta kyllä epäilen, jonka sähköpostin otsikko oli "Batman is gay". Yön ritarin viime lauantaina nähneenä voin vakuuttaa, että Batman ei ole sen gay'mpi kuin Seppo Räty. Molemmat tekevät urotekoja trikoissa, eivät elä parisuhteessa, mutta eivät osoita sen suurempaa kiinnostusta saman sukupuolen edustajiin kuin Tero Pitkämäki ranskalaiseen pituushyppääjään Roomassa kesällä 2007. Ja tässä tapauksessa "keihästäminen" ei ollut siis metafora eikä keihäs fallos-symbooli.

Koko päivä meni joka tapauksessa kuin unessa. Ensimmäinen sisäinen palaveri oli 9.30. Kuuntelin huuli pyöreänä mitä olin mukamas luvannut ennen lomia ja toivoin löytäväni jostain materiaalia tukemaan minulta odotettavia toimenpiteitä. Esittelin äitiyslomalta palanneelle kollegalleni bäkkärimme ja middle officemme työntekijöitä. Kun etsin erästä tiettyä henkilöä, niin sattui pieni lapsus. "Hei, täältähän se Kristiina löytyi." Johon sain vastauksen "Siis Leena." Ja oikeesti: nimi ei ollut se joka meni väärin vaan oikeasti luulin esitteleväni oikean henkilön. Just...

Loimaan Norpan viisaita sanoja lainatakseni "Loman aloittaminen viiden päivän rännillä on parempi idea kuin sen lopettaminen sillä." Vaikka toteutin tätä perusprinsiippiä, niin koko päivän oli sellainen olo kuin olisi ollut krapula. Ei, ei panettanut eikä tehnyt mieli edes pitsaa. Olisihan se ollut hieman kornia, jos vaikka oma äiti olisi soittanut tänään illalla ja kysynyt "Nooo....mitenkäs se mun oman pikku kullanmurun ensimmäinen työpäivä lomien jälkeen sujui?" ja vastaisi siihen "No kuule mutsi, muuten ihan jees, mutta siis tietsä....panetti...siis ihan saiiiiraasti ja teki mieli sellaista rasvaista Kebab-Kotzonea valkosipulikastikkeella. Mutta siis muuten ihan normipäivä..." Ei, vaan oli jotenkin hutera fiilis ja väsytti sairaasti. Mutta ehkä tämä tästä. Seuraavaan kesälomaan on enää noin 11 kuukautta. Koetetaan silti kestää. Kaikki me työn sankarit.