Melko loistava päivä. Golf sujui. Miksi ei sujunut viikko sitten? Syytä olisi ollut. Eipä olisi hävitty rahaa. Mutta eihän raha tee onnelliseksi! Eihän? Kysykää vaikka Juhani Palmulta. Paljon paremmalta tuntui tehdä kolme birdietä Kytäjän vanhalla kentällä ja pelata kuusi viimeistä reikää paariin. Tuloksena 39 pistettä, 89 lyöntiä ja uusi tasoitus 12,7. Viikko sitten peli näytti aika epätoivoiselta, mutta niinhän se näyttää aika ajoin allekirjottaneella siviilissäkin. Muttta aina on pohjalta noustu. Kuten tänään 11:llä väylällä bunkkerista neljän yrityksen jälkeen. Jä välillä on missattu varmoistakin paikoista. Puolen metrin par -putti väylällä 12. Pallo kierähti reunan kautta kolmen metrin (!?) päähän ja korttiin tuli tuplapogey. Niistä siviilipuolen missauksista ei sitten sen enempää.
Kokonaisuudessaan tänään homma kuitenkin sujui ja illan kruunasi Stockmannillta bongattu senaattori Mikko Alatalo sinisissä laseissaan...tai sitten se oli vain muistutus todellisuudesta. Mikko kun on melko suosittu paitsi suomalaisen iskelmän niin myös pirkanmaalaisten äänestäjien keskuudessa. Olisi ehkä pitänyt mennä pyytämään apua Mikolta. Kansanmies, elävä muusikko, olis voinut ehkä auttaa levyn metsästyksessä. Yritin löytää Helsingin levykaupoista hieman tuntemattomamman artistin levyä (Julieta Venegas - joo, tää yhdistettynä edellsiyön uneen vaikuttaa kieltämättä aika hintahtavalta...ei, en kuullut sitä Lostarissa...kuulin levyn viime perjantaina Kauniaisissa...neljän miehen porukasssa...kaikilla pyyhkeet lanteilla...hikisinä... saunan jälkeen...hei: te lipsahditte sinne homoilun puolelle likaisessa mielikuvituksessanne...minä olin saunaillassa juomassa kaljaa, puhumassa paskaa ja taustalla soi isännän vaimon levy!). Ei löytynyt. Ei mistään. Helsingissä ei vain yksinkertaisesti ole yhtään hyvää levykauppaa. Ei hyvä. Ei kiva. Pakko tilata Amazonista. No, levynostonälkäni tyydytin ostamalla Interpolin uuden levyn. Bändiä on minulle suositellut suomenruotsalainen "konstaapeli" ystäväni (bändin nimi vaikutti aluksi huonolta läpältä, varsinkin hänen suosittelemana). Aikaisemmat suositukset eivät ole ihan toimineet. Ehkä se on johtunut eri kulttuuriperimåstå. He kuuntelevat Vikingarnaa. Me taas kuuntelemme Mikkoa.
3 kommenttia:
No niin.. kissa pöydälle! Nyt rivien välissäkään ei ole enää tilaa kun siviilipuolen missauksiin on viitattu niin monesti. Anna tulla, mikä mättää??
36 -vuotiaan miehen historia alkaa olla jo niin pitkä että sieltä löytyy vaikka mitä lukioaikojen 10 minuutin hiljaisuudesta treffeillä kun ei vaan saanut sanottua mitään aina tuoreempaan kamaan. Nykyäänhän mä kyllä puhun, ja aina välillä vähän liikaakin. Mutta kyse ei ole siis traumoista, lähinnä itseironiasta. Auttoiko tämä miestutkimustasi?
Ei.
Mielestäni voisit tässä blogin ja nimimerkin turvin avata sielusi ja määritellä tuskaasi ja kertoa ihan omin sanoin miltä oikeasti tuntuu olla 36-mies yhteiskunnassa jossa selkeitä roolijakoja yritetään romuttaa, samalla kun niistä kynsin ja hampain pidetään kiinni.
Lähetä kommentti