Back from Stromsö...

Hoono soomi, saaristolaisleipä, uudet perunat, keskimoottori, tervantuoksu, verkot, lokit, käkkärämännyt, jatkuva blosis, mustat kyyt...Turun saaristo muistutti niin paljon lapsuuden kesistä Kaskisissa. Tosin Kaskisten luonnossa ei kyihin törmännyt. Vahva muurahaiskanta piti siitä huolen. Pahimmista peloistani huolimatta selvisin ilman kyynpuremia reissusta. Yhden visuaalisen havainnon matelijoista kuitenkin tein. En tällä kertaa paskonut housuun vaan seurasin kunnioituksella (ja etäältä) ison mustan kyyn valumista pois kävelytieltä. Samanlaista kunnioitusta ei osoittanut saaren ainoan vakituisen asukkaan koira joka eilisaamuna nappasi joko edellä mainitun yksilön tai sen sukulaisen suuhunsa. Isäntä päästi kyyn tuskista laudanpätkällä. Koska koiralla oli ikää jo seitsemän vuotta, niin sen käytöstä ei voi täysin laittaa nuoruuden piikkiin. Aika hyvin on poika selvinnyt kyykannaltaan rikkaalla saarella ilman isompia havereita matojen kanssa. Kannattaisiko hieman rauhoittua. Mikään ei ole ikuista. Ei varsinkaan satumainen tuuri. (Paitsi Töysässä, jonka kyläkaupan hotellin muovinen kitspalatsi ei maadu koskaan...)

Trunsön saari ei ollut iso ja sen tieverkosto oli myös vaatimaton. En tiedä oliko kyseessä rantaruotsalaisten huumori, mutta kukaan yhteysaluksen henkilökunnasta ei vaivautunut kertomaan minulle paikkaa varatessani, että jos tuot henkilöauton laivalla saareen, niin sitä ei voi laituria pitemmälle ajaa...asia joka selvisi minulle sattumalta, mutta onneksi hyvissä ajoin ennen kuin olisin ajanut autoni laivaan.

Perjantaina kävimme lähistöllä sijaitsevassa Jurmossa, joka on Salpausselän jatke meressä. Kunnioitimme luontoa, merta ja paikallista kulttuuria, mutta siitä huolimatta herätimme pahennusta vierasvenesatamassa. Savustettujen kampeloiden piti valmistua iltaseitsemäksi. Kampelat olivat valmiit kuitenkin puolituntia aikasemmin. Olimme jonossa ensimmäisiä ja otimme 20 kalaa, joka oli noin puolet koko saaliista. Satamassa mongerrettiin sen verran pahasti ruåtsia ja turun murretta, että tämä vahinko voidaan lukea myös käytännön pilaksi.

Etäisyyden otto kaupunkiin ja sivistykseen onnistui erinomaisesti. Olin täysin tietämätön Tero Pitkämäen yrityksestä varrastaa ranskalaispituushyppääjä eikä superpesiksenkään viimeisen kierroksen tulokset saavuttaneet Trunsötä missään vaiheessa. Ikekin oli kuulemma vienyt blondin yökerhon vessaan pahat mielessä männä viikolla. Kyllä sivistyksen pariin on aina mukava palata...