Vierailu Vallilassa

Datanomit ovat neroja! Sähköpostini saatiin pelastettua perjantai-iltapäivänä. Kiitos valvomon poikien. (Sanoisin poikien ja tyttöjen, mutta epäilen että kauniimman sukupuolen edustajia ei valvomosta löydy monstereita haulikolla Doomissa listivien nörttien joukosta.) Anyway: kaikki sekä hauskat että kipeät muistot niin työ- kuin yksityiselämästä saatiin pelastettua ja viikonloppu voitiin omistaa golfille, joka tarjosi pääasiassa niitä kipeitä kokemuksia muistojen kirjaan. Minkki P:n sparrauksessa perjantain kierros antoi vielä välillä lupauksia mutta lauantaina seuran mestaruuskilpailut menivät kyllä enemmän häpeän kuin todellisen taistelun piikkiin. Onneksi ryhmässä ollut Turkin poika oli huumorimiehiä ja aloitti kierroksen kommentoimalla rooliani Georgiassa. Just...

Perjantaina vierailin pitkästä aikaa Vallilassa tuon melko tuskaisen golfkierroksen jälkeen. Uskon visiitin tarjonneen kuitenkin enemmän positiivista fiilistä ja vähemmän ihmisruumiin eritteiden hajuja kuin keskustan Taiteiden yö. Vallilassa eräänkin loimaalaisen pöytä oli katettuna kaikkea sitä mitä painonpudottamiseen tarvitaan. En tiedä mikä on tyyli Varsinais-Suomessa, mutta tarjolla oli soijanakkeja (ei tarjottu), valkoviiniä (tarjottiin, mutta todennäköisesti siksi, että olin autolla ja tiedettiin, että ainoa liikennerikkomus johon saatan syyllistyä on lievä ylinopeus ohituskaistalla) sekä elämänviisautta (tarjottiin, suorastaan tyrkytettiin). Aikaisempiin kokemuksiini varsinaissuomalaisesta vieraanvaraisuudesta kuuluvat mm. vierailu eräässä paikallisessa pankissa, jossa toimitusjohtaja sanoi "Kasta siitä" osoittaen kahvia ja pullaa. Tassilta ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä kahvia ryystämään. Muistui mieleeni myös toinen tarina samalta suunnalta kun allekirjoittanutta ainakin parikymmentä vuotta vanhempi herra nöyränä totesi "Me täällä kylillä arvostamme kovasti kun te etelän herrat käytte meitä tervehtimässä." Hieman tuntui kiusalliselta. Hieman tuntui vanhalta. Hieman mietin ammatinvalintakysymyksiä. Hieman pohdin habitustani. Hieman mietin miksi en ole juuri nyt jossain muualla...

Vallilan perjantai-iltaan kuului kokemusten jakamista ja edellisenä iltana/yönä lähetettyjen tekstiviestien hahmottamista. Jossain vaiheessa perjantaita olin uskaltautunut katsomaan mitä tuli lähetettyä ja kenelle. Vastaanottajajoukko rajoittui kuitenkin kahteen hyvään ystävään. Loimaan Norppa ja Minkki P olivat saaneet kattavan raportin fiiliksistäni lähempänä kello kolmea yöllä. Muutama kirjoitusvirhe, hieman epäselvyyttä lauseenrakenteissa ja todella paljon konsonantteja. Mutta hei: ystävät eivät kysy aikaa! Ystävät ovat kuin partiolaiset: aina valmiina! Ja tässä vaiheessa on oikea hetki kiittää edellä mainittuja neitejä viime viikon yllätyksestä. Mikään ei lämmitä tällaista keskustan miestä enemmän kuin postikortti, jossa arvostettu pääministerimme on jonkun Juhani Palmu -kopion ikuistamana kuvattu työn ääressä. Hienoa! Kortti toi positiivista virettä päivään.

Mutta palataan niihin kokemusten vaihtamiseen. Joo, myönnetään, että olen maksanut keventäjät.fi:n käytöstä. Mutta kuten vanha sananlasku sanoo rahalla ei saa rakkautta eikä painonpudotusta. Jep, se olin minä jolla oli ne ruutuhousut jalassa. Jotkut golfarit on vaan muita tyylikkäämpiä. Kyllä, paheisiini kuuluu Johanna Tukiaisen elämän seuraaminen hänen blogistaan, koska nauru pidentää ikää. Ja aivan fantastiset kuvat Johannan ja ystävien Nizzan reissulta ovat todellista valokuvataidetta. Parasta antia kuvissa ovat niihin lisätyt tekstit tyyliin "Kuvassa eroottisella(? toim.huom.) Johannalla 3000 EUR maksanut ihana Dolce&Gabbana mekko, joka kauniin (? toim.huom.) kantajansa yllä herätti paljon huomiota tyyliä arvostavissa ranskalaisissa." Vive la France! Kyllä, olen sitä mieltä, että MeNaiset on ihan ok lehti ja hyvää lukemista parturissa. Mitä sitten jos siinä on enemmän kuvia kuin tekstiä!? Niinhän miesten lehdissäkin on? (Vai olisiko parempi, että olisi enemmän juttuja tyyliin "Jorma pani madetta" kuten vuoden 1975 Ratossa Radiorockin aamushow'n mukaan oli.).Niitä vain ei ole tarjolla parturissa. (Mira, miksi ei, kysyy asiakas ja toivoo myös Seiskaa hyllyyn). Kyllä, minua pyydettiin erääseen naisten lehteen juttuun, jossa miehet puhuvat naisista ja seksistä. Pyyntö tuskin johtui laajasta kokemuspohjastani vaan todennäköisesti siitä syystä, että kyseisen lehden toimitspäällikkö sattui tanssimaan kanssani vanhojen tansseissa vuonna yksi ja kaksi. Miesten lehtiin minua ei olekaan pyydetty aiheesta keskustelemaan, mutta eipä ole tullut hirveesti tanssittua Tom Sjöbergin tai Kullervo Koiviston kanssa. Ei edes nuoruudessa. Kieltäydyin kuitenkin julkisesta ristiinnaulitsemisesta ja halusin säilyttää yksityisyyteni niin seksin kuin naistenkin suhteen. Jäikö perjantai-illan keskusteluista jotain tunnustamatta? Jos, niin Loimaan Norppa ja Minkki P voivat varmaan täydentää.