Golfkärpäsen purema

Sieltä se taas tuli, ihan selän takaa. Kun peli kulkee ei kentältä yksinkertaisesti voi olla poissa. Elämäntilannekin sen sallii. Töiden jälkeen kentälle ja kotiin joskun yhdentoista maissa. Aamulla väsyttää ihan pirusti, paikkoja kolottaa, rannetta särkee (ei liity elämäntilanteeseen toim.huom.) mutta halu kentälle on kova.

Tasoitus on saatu tiputettua nyt 13,8:aan. Tavoitteena on päästä singeliksi eli saada tasoitus alle 10 vielä tällä kaudella. Kierrokset menevät jatkuvasti alle 90:n lyönnin. Aika hyvin vanhalta sokettispedeltä. Draivi on hakusessa, mutta lähipeli kulkee. Ja sehän on tärkeintä. Ihan niin kuin elämässäkin. Putin kanssa on pienoisia ongelmia. Sunnuntaina ei ollut, mutta eilen "vääntäminen" taas palasi viheriölle. Pari kertaa joutu lausumaan naisen sukupuolielimesta sen ruman nimityksen ääneen, mutta muuten hermot kestivät. Palloja hukkui kaksi. Toinen meni 16:lla väylällä huonon avauksen seurauksena pusikkoon. Toisen heitin 8:lla väylällä kohti bägiä triplan pogeyn jälkeen enkä lötytänyt sitä enää. En kehdannut jäädä etsimään. En varsinkaan sen jälkeen kun takana tullut ryhmä oli palauttanut meille kaksi kertaa matkan varrelle tippuneen mailasuojuksen ja kerran griinin reunaan jäänen mailan.

Kierroksia on nyt takana 27. Pari vuotta sitten pelasin kaudessa vajaat 70 kierrosta. Tänä vuonna ollaan menossa kohti 80 kierrosta, ehkä hieman yli. Tiedän pelaajia jotka pelaavat yli 100 kierrosta kaudessa. Kun kausi kestää noin viisi kuukautta, niin se tekee 20 kierrosta per kuukausi. Kierros plus matkat golf-kentälle plus harjoittelu vievät noin 6 tuntia. Viisi kertaa viikossa. Aika paljon. Mutta uskon että kaikista paskoista puteista, surkeista draiveista, duffeista, topeista ja soketeista huolimatta vaikea on keksiä toista sellaista ajanvietettä johon vielä tässä iässä suhtautuisi niin intohimoisesti kuin golfiin. Tänään mennään taas.