Ei paljon satu eikä tapahdu

Tällainen tipaton jakso ei valitettavasti tuota kovin paljon kerrottavaa. Kaksi viikkoa on menty vesilinjalla eikä oo edes vaikeaa. Satuin katsomaan eilen Big Brotheria. Joo, satuin. En yleensö katso. Joka tapauksessa ohjelmaa katsoessa vahvistui käsitys siitä että jurrissa sattuu ja tapahtuu. En silti allekirjoita täysin sitä väitettä että ilo ilman viinaa olisi teeskentelyä.

Kävin Loimaan Norpan, Herra nro 013:n, Korean vävypojan, Minkki P:n, Foguesin ja toisen Noran kanssa keskiviikkoiltana syömässä Kruununhaassa Korean Housessa. Ruoka oli ihan jees, mutta ei korealaisesta keittiöstä tullut kyllä meikäläisen suurta suosikkia. Ei edes siitä huolimatta, että pöytään ei tuotu grillattua lhasa apsoa. Friteerattu mustekala salaattipedillä on koettu aikasemminkin. Pistin kuitenkin elämän risaiseksi ja vedin pari tuoppia Coca Cola lightia. Ei oltu siis ihan vesilinjalla. Tästä huumaantuneena innostuin vetämään Pataässässä karaokea selvinpäin. Ei niin paha kokemus kuin luulin. Tosin olisin kyllä arvostanut jos esittämääni biisiä ei olisi tarvinnut aloittaa uudestaan levyssä olleen skraadun takia. No saatiin sävellajikin siinä samalla korjattua. Pataässässä oli oikeastaan aika hauska seurata jurristen ihmisten toimintaa selvinpöin. Enkä puhu nyt omasta pöytäseurueestani jossa jos ei nyt urakalla, niin kuitenkin pikkasen pärskittiin lasiin. Patiksessa oli juuri sellaista kuin alkoholinhuuruinen suomalaisilta häpeilemättömillään vaan voi olla. Seisovia silmiä, horjuvaa kävelyä, halailua ja epätoivoisia tanssiinkutsuja arki-iltana. Arvokasta keskiviikkoillan meininkiä aivan vallan ytimessä.