
Heräsin yöllä syvästä unesta koska minulle oli tarve virtsata eli suomeksi sanottuna kusihätä. Kömmin raajarikkoisen notkeudelle vessaan, laitoin valot päälle ja aloitin toimituksen. En viitsinyt avata silmiäni koska kyseessä oli rutiinisuoritus jonka osaan jo vuosien kokemuksella vaikka silmät kiinni...Samaan aikaan iski yllättävä yöllinen sadekuuro, jota edes legendaarinen Seija Paasonen ei ollut ennustanut. Tai näin ainakin luulin, kun olin kuulevinani sadepisaroiden iloista ropinaa talomme peltikatolla. Onneksi tuntoaistini olivat tallella ja tunnistin kyllä "lämpimän syyssateen" varpaillani melko nopeasti. Joku urpo (lue: asun yhden hengen taloudessa toim.huom.) oli jättänyt pytyn kannen paikalleen! Mutta virheistä oppii. Siinä kuuratessani pikkutunneilla ymmärsin jällen paljon enemmän ihmisluonnosta, sen arkirutiineista ja miehisyydestäni. Kaikella on tarkoituksensa.
3 kommenttia:
Ok. Mutta voidaanko kultaisena keskitienä, ruotsalaisena konsensuksena ja reiluna kompromissinä sopia, että rengas jäisi alas. Kansi voi olla ihan hyvin ylhäällä.
Silla empiirisesti on myös todettu vastaavissa oloissa ja olotiloissa, ettei ole järin mahtavaa istua ihan paljaalle porsliinille…
6, 6.
Sun kannattaa olla ilmiselväsi tarkempi ketä vieraita sinne vessaasi päästät...
Lähetä kommentti