Hain perjantaina Foordini korikorjaamolta. Vakuutusyhtiökin onnistui löytämään vahinkoilmoituksen pienten mutkien kautta ekä tarvinnut itse koko laskua maksaa. Huomaan muuten asioivani nykyään melko paljon vakuutusyhtiöiden kanssa. Sählääminen taitaa olla geeneissä. Isänihän tunnetusti rikkoo jotakin kerran viikossa. Eikä ole omena kovin kauas puusta pudonnut. Mutta hei, tuleepahan ainakin vakuutusmaksuille vastinetta.
Metallin äkilliset kulumiset oli korjattu ja pinta maalattu. Aivan kuten pitikin. Mutta yllätys odotti kun istahdin etupenkille: auto oli imuroitu ja puunattu sisältä! (Minä en sitä pyytänyt. Se tuli minulle yllätyksenä. toim.huom.) Asia jota en itse ole vaivatunut tekemään kertaakaan viimeiseen kahteen vuoteen. On se kyllä ollut viime aikoina mielessä, mutta niin on ollut naisetkin enkä silti ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.
Yleensä olen imuroinut autoni vasta kun olen ollut myymässä sitä. Imurointi ei ole jäänyt vähiin siksi, että se ei olisi miesten hommaa tai en olisi taitoa koskaan oppinut. Ei ole vaan imurointi iskenyt. Opiskeluaikoina myin kodinkoneita Stokkalla ja tunsin kyllä imurit. Silti taisin elää muutaman vuoden ilman imuria. Mutta eipähän ole allergiat vaivanneet! Broidikin ihmetteli miksi autoa pitäisi imuroida. Niin just! Muita innokkaita imurin käyttäjiä suvusta kyllä löytyy. Mutsilla oli tapana kotona asuessani tarttua imuriin aina lauantai-aamuisin jos "lasten huoneessa" haisi vanha viina. Oli muuten allekirjoittaneelle tärkein syy lentää pois pesästä. Ei siis "lasten huoneen" lähiöpubia muistuttava hajumaailma vaan se nalkutuksella väritetty 1400:n watin ilmanvaihto korvan juuressa kello 8.30 lauantai-aamuisin...
2 kommenttia:
Jos mutsi ei löytänyt imuria lauantaiaamuna niin sitten se käynnisti yleiskoneen...
Ettei sitten vaan kävis niitten naisten kanssa samalla tavalla kun ton auton imuroinnin kanssa...
Lähetä kommentti