sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

Spinaalista pysyviä 'haittoja'?

Oikea polvi operoitiin perjantainan Tampereen Koskiklinikalla. Piikki selkään, verenkierto seis oikeasta jalasta ja ortopedit puikkoihin. Aikaisemmissa operaatioissa minut on nukutettu, nyt sain seurata koko operaation monitorista alusta loppuun. Mielenkiintoisimmat vaiheet itse operaation aikana olivat kahden ortopedin keskustelut siitä minkä paksuisella terällä luitani porataan, leikkaavan ortopedin muistelot siitä kuinka faijani todellakin rikkoo kaiken mihin koskee, "Ei viitti repiä enempää ettei mee rikki. Porataan uudestaan." -kommentti ja sääri-/reisiluun hakkaamisen aiheuttama värähtely selkärangassa.


Leikkaus meni joka tapauksessa odotusten mukaisesti ja vietin perjantai-iltapäivän sairaalan heräämössä. Operaation jälkeen sain hieman syötävää ja konjakkia. Faija kävi kysymässä vointia ja kerroin konjakin olevan suht heikkolaatuista. Lupasin laittaa palautelomakkeeseen kuten myös sen, että lukemisena oli lähinnä naistenlehtiä ajalta jolloin Kirka ja Juice vielä elivät.


Joku hoitohenkilökunnasta olisi voinut myös mainita spinaali-puudutuksen vaikutuksista keskivartalon toimintoihin. Jotta mies voi tuntea olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi on käsi työnnettävä jossain vaiheessa kalsareihin (omiin, ei vierustoverin toim.huom.) Ihan perustoimintoja. Järkytys oli melkoinen kun tätä toimenpidettä suorittaessani huomasin lantionseutuni tunnottomaksi. Tunne oli melko epämiellyttävä ja tajusin myös, että tuskin tunnistan jos tulee tarve käydä vessassa. Ortopedi, joka oli myös mies, kysyi ensimmäiseksi "Järkyttikö kun 'keskivartalossa' ei ollut lainkaan tunnetta?". Me miehet ymmärrämme kyllä hyvin toisiamme. Se oli tosiaankin päällimmäinen huolenaiheeni. Kyllä polvi varmasti tuli kuntoon, mutta entä muut jäsenet? Pystynkö yleensäkään jatkamaan sukuani ja mikä toimintaani ohjaa jos kompassin viisari lakkaa toimimasta? Reagoin kuulemma lajitovereitteni tavoin ja kaikille on tunto palannut. Ja melko pian leikkauspäivän illalla pystyin huojennuksekseni toteamaan, ettei allekirjoittanenkaan tarvitse Maslown tarvehierarkian suurempia muutoksia tehdä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paranemisia! Tiedän tunteen. Alaselkäni operoitiin päikissä (päiväkirurgia) ja siellä ehtona saman päivän kotiipaluulle oli, että virtsaamiskyky on palautunut. Siksi konjakkia tuupataan. Kyllä se tunto palaa, ja viisarikin toimi (todisteet löytyy ;=)

Anonyymi kirjoitti...

Sä et tainnut kertoa kaikkea retkestäsi....

Anonyymi kirjoitti...

Voisit ottaa sen kätesi pois jo sieltä housuista vähitellen ja vastata viestiin...

Prepe kirjoitti...

No mutku näin on niin hyvä...Oikeesti: kävelen kepeillä, joten en pysty ihan koko ajan mundujani kaivelemaan.