perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Palaan vielä alkuviikon aiheeseen, jonka moni blogini lukijat varmaan muistavatkin. Tuo "moni" on tietenkin aika positiivinen ilmaisu, kun tunnustautuneita lukijoita lienee yksi nisäkäs varsinaissuomesta, yksi villiintynyt turkiseläin pohjanmaalta, hesalainen turkulaiskollegani ja tyttömäinen rippikoulupappini Viljamaan Seppo). Mutta laadukasta ja intellektuellia lukijakuntaa kuitenkin. Mutta aihe oli siis suomalaisen palloilujoukkueen venyminen ottelun loppuhetkillä. Eilisen Tampere United - Bordeaux pelin perusteella voidaan todeta allekirjoittaneen olleen harvinaisen oikeassa. Ihan oikeesti hei: Miten helvetissä toikin ryssittiin - taas?!?! Yksi oire sairaudesta nimeltä "ihan hyvä suoritus" on se, kun valmentaja, manselainen futislegenda Ari "Zico" Hjelm'kin on sitä mieltä, että kaksi maalia huippuvastustajan verkkoon on hyvä suoritus. Tai kun Tulosruutu uutisoi, että suomalaisjoukkue pelasi erinomaisesti huippuvastustajaa vastaa....Voi kilin ...tu! Maaleja pitää tehdä enemmän kuin vastustaja ja vain voittoon voi olla tyytyväinen!!! Milloinkohan tämä opitaan myös pohjolan perukoilla?

Jotain olen kuitenkin oppinut. Ennen ottelun päättymistä suljin television ja päätin olla kuuntelematta koottuja selityksiä. Aamullakin hyppäsin Hesarista urheilusivuilta suoraan "Myydään kotieläimiä" palstalle. Sieltäkin saa enemmän elämäniloa kuin suomalaisen palloilukulttuurin "ihan hyvistä suorituksista"

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän minäkin blogiasi luen. Usein olen vain niin mykistynyt iskevistä kommenteistasi että en millään keksi niiden arvoista kommentoitavaa.

Prepe kirjoitti...

Anteeksi että unohdin sinut. Lupaan että se ei toistu Herr Zum Teufel!

Nora kirjoitti...

Onko tämä kuvaus minusta, "tyttömäinen rippikoulupappini Viljamaan Seppo"?

Prepe kirjoitti...

Ei itse asiassa ole...olin ehkä hieman itsekriittinen sen osalta kuinka paljon tätä blogia oikeasti luetaan ja siksi moni ansioitunut lukija jäi kirjoituksen ulkopuolelle. Kaikkia lukijoita kuitenkin arvostetaan yhtä paljon. Nora, Viljamaan Seppo on oikeasti ollut, ja toivottavasti on vieläkin, olemassa. Olarin seurakunnan vaellus ripari -86. Sepe oli yksi leirin vetäjistä. Ansioitunut sellainen. Sepe jos luet, mitä kuitenkni epäilen nimesi mainitsemisesta huolimatta: Keep up the good work!" Mutta sinänsä oikein mukavaa kun vähemmänkin tutut lukevat blogia.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tapoin perjantai-illan lukemalla blogiasi (tiedetään, olen tylsä). Tykkään tyylistäsi, kirjoituksia oli hauska lukea. Jatka samaan malliin!

Muuten, haluan uskoa vakaasti että suomalaiset oppivat vielä voittamaan ja että Musen keikka tulee olemaan parempi kuin The Killersin oli. :)

Punatulkku kirjoitti...

Nyt kyllä olet hieman pessimistinen itsestäsi. Blogiasi luetaan aina Itä-Suomea myöten. Eksyin ystäväsi Noran sivuille, sieltä Minkki P:n sivuille ja sieltä sinun sivuille. Kaikkien teidän jutut täytyy käydä lukemassa!!!

Prepe kirjoitti...

Musen keikka, jonne myös menossa, on varmasti hyvä. Innostuin bändistä oikeastaan vasta tänä vuonna ja keikka tuli vähän yllättäen, mutta kaverien kautta liput kuitenkin saatiin. Istumapaikat piippuhyllyltä, mutta 2,5 viikkoa polvileikkauksen jälkeen paras istumapaikka on varmasti paras ratkaisu.