Protestanttisen etiikan mukaisesti olin laskelmoinut mielestäni parhaan mahdollisen ajankohdan polveni operaatiolle jotta se häiritsisi mahdollisimman vähän työelämääni. Toiveeni ja todellisuus eivät valitettavasti kohdanneet. Maanantain 17.9. sijasta pääsen leikkaukseen vasta perjantaina 28.9. Menen leikattavaksi Koskiklinikalle Tampereelle. Lähempääkin olisi toki löytynyt ammattitaitoisia veitsenheiluttajia, mutta koska vakuutusten kanssa on vielä pientä epävarmuutta ilmassa ja koska isäni sattuu olemaan ko. sairaalassa ei pelkästään puoskarina, vaan jonkinlaisena yli-puoskarina, Herr Oberstdoctorina, niin kyseinen vaihtoehto tuntui järkevältä. Viimeisenä oljenkortena aikataulujen sovittamiseksi lähetin hänelle seuraavan viestin:"Sain ajan vasta 28.9.(jää potentiaalinen Italian seminaarimatka väliin) Sähän oot iso pomo ja mä sun poikas: Eikö siellä teillä tunneta ollenkaan sellaista käsitettä kuin nepotismi?"
Vielä ei ole pappa vastannut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti