Osso Bucco ja hampaaton kouvolalainen

Nälvimiseksihän se taas meni. Oikein isolla kädellä. Lauantaina, tupareissa Tapanilassa. Aloitettiin italialaisista. Pieni italialainen, Napolin Osso Bucco, Dario Fon narri, sai tuntea kantaväestön vieraanvaraisuuden. Halusimme päästä sisälle ja ymmärtää vieraasta kulttuuria. Kysyimme pieneltä italialaiselta miten häneen on vaikuttanut tämä keskustelu heikäläisten verikostosta. Miltä se tuntuu kun julkisuudessa keskustellaan romanikulttuurin ikävästä puolesta? Ei kuulemma ole sama asia olla Malmin kreikkalainen kuin Tapiolan italialainen. Where's the difference, kysyn vaan.

Jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää pienen italialaisen kiusaaminen. Soitimme saamelaiselle. "Oletteko jo tulossa? Alkaa kyllästyttää makaronien kiusaaminen, joten tule pian paikalle!"

Kalottialueen (ja turha väittää että pyhä kolmiyhteys Muhos-Utajärvi-Liminka ei kuuluisi poronhoitoalueeseen!) edustaja saapui risteilyisännän valkoinen takki päällään. Samanlainen kuin serkkupojallani Rosellalla. Aloitettiin ulkonäöstä (heti tuon vaatetuksen jälkeen). Mieshän on Urkin jälkeläisiä. Mutta yhdennäköisyys Putinin kanssa (pl. hauberi) on ällistyttävä. Urkkihan kävi melko usein itänaapurissa ja viihtyi vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, joten kuka tietää. Veljeksiä? Joka tapauksessa kalju lyhyenläntä ikimänty vuosimallia -52 sai oman osansa nälvimisestä. Tyttöystävä oli samanikäinen kuin Päivi Hertzberg hänen tavatessaan Lipposen Paavon. Jälkimmäinen taisi tuolloin olla jotain 55v. Aivan kuten kolttasaamelaisemmekin nyt. Niin paljon yhtäläisyyksiä, joista ikä on pienin. Koltan tyttöystävä on kuitenkin ihan eri kaliberia kuin jo 27 -vuotiaana Lasipalatsin jalavaa muistuttanut Päivi Lipponen. UKK juniorilla on käynyt hyvä tuuri.

Aborginaalinen mollaaminenkin alkoi vähitellen kyllästyttää. Kuin tilauksesta hampaaton kouvolalainen soitti. Oli kuulemma tulossa. Kiitimme huomaavaisuudesta ja kerroimme hänen saavan oman osansa paikalle saapuessaan. Osasi kuulemma odottaa. Kehotin ajamaan varovasti pyörällä. Hampaitakaan ei voida loputtomiin korjata. Paskat jutut on vielä passhkempia jos s shuhishee ikäväshti...

Valtakunnan eliittiä paikalla edusti ilman vaaleanpunaisia housuja oma aatelinen virkavallan edustajamme. Kyseessä ei kuitenkaan ollut liikennepoliisin ediustaja. Valmiudet eivät siihen Katto-Kassisella aivan riittäneet. Espoossa suoritettu insinööriajo ei antanut kaikkia valmiuksia pärjätä Helsingin keskustan liikenteessä. Raitiovaunullla kun on aina etuajo-oikeus. Mutta kokemuksista oppii joten eiköhän Kalle Ankka ensi kerralla ymmärrä vilkaista myös vasempaan eikä järkytä naispuolisen ratikkakuskin päivää syöksymällä suoraan eteen.

Ja vielä lopuksi: kiitos vain värikkäistä kommenteista koskien hiustyyliäni. Jos se Stubb tämänkin kopioi, niin ihan oikeesti Alex: keksi välillä jotain omaa!

Ihana ilta

Radiossa soi Samuli Edelmanin "Ihana ilta". (Nova ei ollut minun valintani toim.huom.) Sen jälkeen tekopirteä sanna-kiiski-vai-oliko-se-joku-vehviläinen-ripatti juonsi "Toivottavasti sulla on ihana ilta...". Jep: Neloselta tulee "Jackass - the movie". Mitä muuta tarvitaan?

Kaveria ei jätetä

En yleensä laita spammeja tänne, mutta tässä oli sen verran painavaa asiaa, että en voinut vastustaa kiusausta. Loimaan Norppa - miten tämä tukee käsitystäsi miehen kriisistä?

Naisystävyyttä :
Nainen oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi miehelleen nukkuneen erään ystävättärensä luona. Mies soitti tämän kymmenelle ystävättärelle eikä kukaan vahvistanut asiaa todeksi.

Miesystävyyttä :
Mies oli koko yön poissa kotoa ja seuraavana päivänä kertoi vaimolleen nukkuneensa erään ystävänsä luona. Vaimo soitti tämän kymmenelle
ystävälle: 8 vahvisti asian todeksi, 2 väitti miehen vieläkin olevan luonaan.

Tapolan mustaa

Keskiviikko. Mustamakkara -päivä. Mmmm...West Bestin lihatiskillä on taas ruuhkaa...not! Mutta ex-hämäläiselle kelpaa. Ilmeisesti Larun ainoalle sellaiselle. Kreikkalainen salaatti (kato diätti päällä - nääs) saa seurakseen kiekuran Tapolan mustaa. Ravintoympyrän kaikki osaset on täytetty. Ainekset...en tahdo tietää! Eikä sillä niin väliä. Ei vaan pysty vastustamaan. Pakko saada. Puolukkahilloa kyytipojaksi. Cross kitcheniä parhaimmillaan. Hakametsässä kannatti vierasjoukkueenkin käydä. Kirvesrinnat antoivat paluumatkalle mukaan jokaiselle pelaajalle oman kiekuran mustaa. Palautuminen sujui Karalahdeltakin paremmin. Suosittelen. Loimaan Norpallekin. Taatusti kotimaista.

Palataan vielä enon opetuksiin

Pieni provosointi näin sunnuntai-illan ratoksi on paikallaan. Varsinkin kun en vielä ole saanut Loimaan Norpan minulle lainaksi (tuskin omaksi omistuskirjoituksella, seuraavaan merkkipäivääni on matkaa) teosta Anna Kortelaisen Naisen tie. Eli laitetaanpa yksi lainaus Petri Tammisen Enon opetuksista. Sehän on vähän niin kuin miehinen vastine Naisen tielle tai Me Naisille. Enon opetukset tuntuu koskettavan aika hyvin miehistä sielunmaisemaa. Ainakin omaani. Kirjan päähenkilö Jussi pohdiskelee tässä elämäänsä ja ihmissuhteita kalareissulla enon kanssa. Tässä vaiheessa kirjaa Jussin vaimo ei ollut lähtenyt - vielä!

"Minulla on taipumus ajatella asiat pitkälle. Jos kahvilan tyttö hymyilee minulle, mietin mihin tämä uusi suhde minut johtaa ja mitä elämänmuutos tuo tullessaan. Mitä pitemmälle asiaa ajattelen, sitä vakavammaksi menen..." (Petri Tamminen, Enon opetukset)

Jussi, Jussi! Älä pohdi tuollaista liikaa. Jos sinulla on suuri sydän, niin kyllä sinne mahtuu useampikin ihminen...

Kaasua komisaario Palmu!

Vatsaa särkee. Kenkäliike Nilsonin heliumpallot näyttivät tyhjenevän itsestään. Niistä oli pakko ottaa irti kaikki ilo. Imin pallosta, joka oli kuihtunut noin kolmasosaan alkuperäisestä, loput heliumit muutamalla henkäyksellä. Nauratin toimiston tyttöjä heliumimitaatiollani "Kansalaiset, medborgare!". Nyt on hieman heikko olo. Mutta toimiston tyttöjen naurattaminen on arvo sinänsä. Sen takia kannattaa hieman kärsiäkin.

Kuka pelkää mustaa miestä?

Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida. Ensin kuitenkin kiitokset. Kiitos Susanna Sievinen inspiraatiosta. Kirjoittaminen on paljon helpompaa kun kaltaisesi antavat siihen sysäyksen. Aikuisten oikeesti. "Ei vittu!" ajattelin kun näin aamulla Seiskan kannen. Susanna Sievisellä (Moni kysyy varmasi kuka se olikaan. No sen ex-uimarin vaimo jonka lasit tippuivat olympialaisten finaalissa ja pari tuhatta kilometriä uintia meni hukkaan. Kyseessä ei ole siis se sama Susanna joka deittaili värikästä pääministeriämme.) on kuulemma kuuma seksisuhde Göran Porvalin kanssa (Moni kysyy varmasti kuka vitun Göran. No se Göran...joka....ei helvetti: mulla ei oo aavistustakaan mitä se jätkä on elämässään tehnyt! Iso ja musta näyttää olevan. Noilla eväillähän on tunnetusti pärjännyt tietyn tyyppisten naisten keskuudessa...tietysti vaatimuksena on ollut myös tyhjä lompakko. Seurusteliko toi hemmo muuten Linda Lampeniuksen vai Paula Koivuniemen kanssa...? Ei se voinut olla ainakaan toi jälkimmäinen koska silloin Göran Porvali olisi Suomen ulkoministeri.)

Mutta asiattomuuksista takaisin asiaan. Miksi ton näköinen heebe hengailee Susanna Sievisen kanssa? Rahan takiako? En hirveesti laittaisi likoon sen puolesta, että syksyllä ilmestyvä Sievisen ensimmäinen (ja tod. näk. ja toivottavasti viimeinen toim.huom.) kirja Miehen käyttöopas tekisi Susannasta sikarikkaan. Tai sitten ehkä tunne on aito - niin kuin se pelkissä seksisuhteissa aina on. Miksi muuten asiaa pitää julistaa Seiskan etusivulla? Ehkä siksi, että haluaa kertoa "Minäkin saan!" - siis näistä kahdesta Susanna haluaa. Tai sitten sinä Susanna et oikeasti saa vaan kyse on julkisuustempusta jolla kuvittelet tekeväsi itsestäsi miesten keskuudessa haluttavamman (halvan sutturan toim.huom.) ja tyttöpiireissä sosiaalinen statuksesi nousee. Mitä meinaat muuten tehdä seuraavaksi? Ei varmaan kauheesti mene pieleen jos veikkaan, että esittelet itse suunnittelemaasi mustaa dildoa seksimessuilla. Koska haluat myös ulkomaille - kuten varmaan haluat juontajaksi - niin nimeät dildon Goraniksi.

Oikeesti: voiko kukaan olla noin vitun tyhmä?

Särkyjä - osa II

Siirrytään paidan alta ylemmäksi ihmiskehoa. 17 -vuotiaana laitoin korvakorun (korvaan, en nänneihin toim.huom.). Se oli "rankin" esimerkki kapinallisuudestani nuoruudessa. Jopa kovempi kuin Abban fanittaminen silloin kun muut kuuntelivat Matchboxia ja Crazy Cavania...Nyt tuo lävistys on jollain tavalla tulehtunut. Koruahan reiässä ei ole ollut yli vuosikymmeneen. Särkee pirusti, on kosketusherkkä ja vuotaa mönjää. Tulipahan siis todistettua että nuoruuden hairahduksista saa myöhemmällä iällä maksaa kalliin hinnan. Sinä nuori: mieti kahdesti ennen kuin teet reikiä itseesi! Kipu ei katoa koskaan...

Nipple pig eli nännisika

Eilen illalla vitutti oikein kunnolla. Siitä huolimatta päätin olla menemättä Kujikseen (lähin räkälä) vetämään bisseä. Sen sijaan vedin normaalin 10 km lenkkini hieman nopeampaan tahtiin. Terveellisempi valinta. Ja tehokkaampi. Tunnin sijasta matka taittui 50:een minuuttiin. Siitäkin huolimatta että Apetit Napolinkeitto hölskyi ruumiinlämpöä korkeampana kakskerrassani.

Lenkin jälkeen havaitsin normaalisti maratoonareille tutun ilmiön: nännien kipeytymisen. Matka oli vain vajaa neljäsosa maratoonista. Perhana. Pitäisikö olla huolissani asiasta. Tuskin. Ilma oli aika kostea ja käsittääkseni kyseessä on hikisen paidan hiertämisen aiheuttama vaiva. Mutta jos alan tänään vuotamaan maitoa, niin sitten ei enää hirveästi naurata...

Ja lopuksi hauska keskustelulinkki aiheesta golf ja hääpäivä...

V2 = 2V

Vuokrasin sunnuntaina DVD:n Vares V2.

1. Vitutuksen aihe 1: Elokuva oli paska, mutta en kai kapulapäissäni muuta odottanutkaan. Muut vaihtoehdot olivat lähes yhtä heikkoja. OK. Oli pari ihan kohtuullistakin, mutta olin hieman väsynyt joten se, että nukuin 1/3 leffasta ei haitannut niin paljon tämän leffan kohdalla.



2. Vitutuksen aihe 2: Unohdin viedä sen pätkän takaisin vuokraamoon määräajan kuluessa. Nyt saan maksaa paskasta jonkun videovuokraamon aseita keräilevän "I'll be back!" -tekstillä varustettuun vinkuintiassa esikouluikäisen ompelemaan mustaan t-paitaan joka fukinpäivä pukeutuvan, viikonloppusin kädet rasvassa ikivanhaa karvanoppa Corollaa tuunaavan, parikymppisen aliupseerikouluun jääneen (kun RUKiin ei päässyt rikosrekisterimerkinnällä) toimitusjohtaja juipin määrittelemän sakon, joka lienee kahden euron luokkaa. "Mutta se on se periaate...ei ihmiset muuten opi!"

Eli summa summarum: V2:sta tuli 2V!

Hedelmäkakkua...?

Kolmesta rumasta Pasista joista yhden nimi on Markus kaksi löysi allekirjoittaneelle uuden määritelmän sunnuntain Hesarista: Fruittari.

Tunnistan kyllä itseni ja kylläpä on helppo nauraa itselleni. Nyt ymmärrän paremmin miksi muutkin nauravat. Tattista vaan. Mutta...mutta...missä hemmetissä ne pissikset on? Ei oo näkyny nuorempia eikä hieman vanhempiakaan vähään aikaan...?

Fruittari = tulee sanasta fruitcake. Fruittari on David Beckham -tyyppisen metroseksuaalimiehen teinipoikaversio. Pukeutuu merkkivaatteisiin, pitää huolta ulkonäöstään ja käyttää kosmetiikkatuotteita. Liikku usein pissisten kanssa. (HS 12.8.2007)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kun on alkuun päästy niin on pakko jatkaa. Eli en edelleenkään voi lopettaa Helsingin kesäöiden ylistämistä. Lauantain lämmin elokuinen ilta/yö näytti taas kaupungin parhaita puolia. (Niihin ei lukeudu se autoilija joka ajoi neljän suojatietä ylittämässä olleen norjalaisturistin päälle pysähtymättä suojatien eteen pysähtyneen auton viereen) Ajoimme Heimon kanssa eilen fillareilla Munkan rannasta keskustaan noin yhdentoista maissa illalla. Olutta oli nautittu jonkin verran. Syvähemmon varpajaisten kunniaksi myös konua ja kosanderia. Humalatila oli nouseva, mutta ei vahva. Liikennettä ei ollut liiaksi ja kaduilla pystyi pyöräilemään myös taiteen sääntöjen vastaisesti. Oli aika makeeta vetää omat fillariparkourit. Samalla joutui kuitenkin toteamaan, että ehkä se on taas yksi merkki vanhenemisesta kun pyörällä ajo ilman kypärää antaa vaaran tuntua ja vauhdin hurmaa.

Toisaalta on sitä pyörällä joskus oikeasti saatu aikaan vaarallisia tilanteita. Kuten eräänä toisena elokuisena iltana 16 vuotta sitten. Tuona yönä syyllistyimme erään Paavon kanssa (kaverin nimi oli oikeasti Paavo enkä yritä väittää että kaveri on täysi paavo pienellä p:llä kirjoitettuna) ajoneuvon luvattomaan haltuunottoon. Koska tapahtumasta on ehtinyt vierähtää jo aikaa, niin rikos lienee vanhentunut ja pyörän omistaja astunut itse suorittamaan asevelvollisuutta tänä vuonna. Ellei sitten traumaattinen pyörävarkaus jättänyt niin syviä haavoja ettei hänelle voida luovuttaa tuliasetta mahdollisten ympäristölle aiheuttamiensa seuraumusten vuoksi. Joka tapauksessa kävelimme tuona yönä Paavon kanssa stadista Espooseen. Kahden humalaisen hieno idea. Lauttasaaren kohdalla tuli tarve saada alle joku kovempi menopeli. Löysimme lukitsemattoman 12 tuumaisilla renkailla ja apupyörillä varustetun hopeanuolen. Lauttasaaren länsipuolella olevan Sotkatien mäen laskeminen alas toisen juopuneen ollessa ohjaimissa ja toisen tavaratelineellä ei oikeasti täyttänyt turvallisen laskun kriteereitä. Espooseen päästiin lopulta ilman havereita. Pyörän kohtalosta en muista sen enempää. Ei taidettu kuitenkaan palauttaa seuraavana päivänä takaisin Lauttasaareen. Anteeksi.

Tämä ilta ei ollut kuitenkaan se ilta jolloin juoksin ulos Robertsin yläkerrasta yrittäen välttää oksentamista ravintolan sisätiloissa siinä melkein onnistuen. Kesä oli tosin sama. Hyvän kotikasvatuksen saaneena ja muut huomioivana kaverina laattasin sitten naamani eteen laittamilleni käsilleni ravitsemusliikkeen ovimiehen edessä kuitenkin niin, että pääosa vatsani tuotannosta päätyi Iso-Roobertinkadun katukivetykseen. Ei niin hieno kesäinen ilta Helsingissä. Pienenä kuriositeettina mainittakoona, että tuollakin keikalla oli Paavo mukana. Nuoremmille lukijoille kerrottakoon pakollisena homofobisena kommenttina, että kyseinen tanssiravintola oli 90-luvun alussa kaupungin parhaita menomestoja ja 100%:sti heteromesta.

Luumut poskella

Vanha mies herää ennen kellon soittoa. Oli sitten edellisenä iltana mennyt kuinka myöhään tahansa. Silmät olivat rutikuivat. Alkuillasta gobeliinien keskellä maisteltu kuiva valkoviini pyrki ulos päästä orgaanisten okulaarien kautta. Tuntui siltä, että piilarit olivat jääneet yöksi verkkokalvoille. Kävelin toilettiin. Silmät näyttivät tosi pahoilta. Mustat pussit alaluomien alla olivat kuin kaksi ylikypsää luumua. Tältä siis näyttää kun piilarit ovat unohtuneet päälle, ajattelin. Ei muuta kuin yläluomi ylös, katse kaakkoon ja etusormi verkkokalvolle. Onpa tiukassa. Nyt jo hieman tekee kipeää. Eikö tää nyt hemmetti lähde!? Kokeillaan eka vasenta. Siinä on paksumpi linssi taittovian vuoksi. Ei mitään...hemmetti: siis mähän otin ne sittenkin veke ennen nukkumaanmenoa. Mutta mistä hemmetistä noi luumut tohon ilmesty?

Havaintoja Kallesta:
1) Romanssi vuosien takaa ajalta jolloin kaduilla laulettiin "Viiille Peltonen, Ville Peltonen!" (onneksi kukaan ei laula sitä enää, eihän...), oli vuoden ikäisten kaksosten äiti, asui Vantaalla (miinusta), mutta olipa tyylikäs! Ei todellakaan mikään finaalissa oleva vantaalaisäiti. Hieno mimmi. En kuitenkaan haikaillut menneitä. Nykyisyydessäkin ihan tarpeeksi selvitettävää.
2) Yhdet vanhat treffit, joiden jatkohoito ei aikoinaan ollut ihan tyylikästä allekirjoittaneen taholta. Joutu kävelemään seiniä pitkin. Nyt vanhempana ja kypsempänä toimisin ehkä toisin...ehkä.
3) Paljon kollegoita. Kuten aina...

Elämä on...

Fucking 500 EUR...500 EUR! Ja mä luulin, että se omavastuu on 150 EUR! Mikä pettymys ...kele! Ei ollut sitten ihan halpa toi aamuinen peruutus! Pitääkin laittaa viesti osoitteeseen enitenvituttaakaikki@gmail.com. Ehkä se helpottaa jos joku pukee tämän taloudellisen tappion aiheuttaman emotionaalisen tilan voimasanoiksi.

Peruutus aamupäivän ratoksi

Aamu alkoi hienosti. Ilman sen kummempia myyntiponnisteluja kollega ilmoitti kiinnostuksensa autoani kohtaan. Tulisi kuulemma vaimolle. (Joo: ajan akkojen autoa.). Kehuin hyväksi. Sopii kaupunkiajoon ja maantielläkin kulkee ihan mukavasti. Vähän ajettu ja hyvin pidetty. Until now (ei, en ole ajanut aamupäivän aikana 10 000 km)!

Rupeaa meinaan pikkuhiljaa riepomaan nämä Helsingin keskustan ainaiset katutyöt. Eikä vain Helsinki-kuvan takia. Volvo väisti kaivuria. Minä Volvoa työpaikan ahtaassa rampissa. Rampin seinä ei väistänyt minua. Ei ollut tainnut kuulla dominoteoriasta. Ja koska auto on jo kuitenkin muutaman vuoden ikäinen niin maalauksen jäljiltä vasen lokasuoja lienee aivan eri värinen kuin muu auto. Myy siinä sitten...

Volvon kuski oli pahoillaan. Nukkuu kuulemma yönsä silti hyvin, koska on sitä tullut törttöiltyä elämässä pahemminkin. Kuin myös! Jotenkin toi seinään päin ajaminen sopii just tähän hetkeen tämän miehen elämää. Kyllä ne korjausmaalaukset näkyvät miehessäkin. Vaikka moottori muuten kehrää ihan mukavasti.

Dos hombres heteros a la playa

Armeijan käynyt mies tietää muutamia heteromiehelle tärkeitä sääntöjä muiden heteromiesten kohtaamisesta. Me, kirveskomppanian (RUK-195 - oli muuten talvirukki eli se tiedoksi teille kaikille ilman mamiksia Haminan metsissä tetsanneille...toim.huom.) miehet noudatamme näitä kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Säännöt mm. toisen miehen koskettamisesta ovat varsin yksinkertaiset kuten

• Halata saa vain joukkuetoveria maalin jälkeen. Muuten halaaminen kuuluu miehen ja naisen väliseen kanssakäymiseen.
  
• Normaali tapa koskettaa toisen miehen ihoa on kätteleminen, jossa kämmenpohjat kohtaavat. Muu menee lääpimiseksi.
  
• Paidattomana toisen miehen ihoa koskevat vain ammattinyrkkeilijät. Kaikki muu menee kyllä epäilyttävän puolelle.

Sääntöjen noudattaminen voi kuitenkin etelän auringossa johtaa kiusallisiin ja jopa terveydelle vaarallisiin tilanteisiin. Saavuttuamme ensimmäisen rantapäivän jälkeen Nerjassa kämpille nauroin kaverini selälle (ylempi kuva ). Eikö mies enää taivu niin, että ylttäisi rasvaamaan aurinkorasvalla oman selkänsä? Reservin upseeri ja isänmaan toivo. Viimeiseen asti Haminan metsissä treenattu "tappokone". Naurettavaa ja perin noloa! Vaivaako kaveria myös homofobia? Itseänikin vaivaa, mutta silti olen niin notkea, että kyllä aurinkorasva levittyy koko selän alueelle, kun on vain tarkka....vai levittyykö sittenkään... (alempi kuva)?

Yritys oli ainakin ihan hyvä, vähän parempi kuin aseveljellä. Silti on myönnettävä, että hieman vaiheeseenhan tuo UV-säteilyltä suojautuminen jäi. Ei auttanut muuta kuin nöyrtyä ja kiertää sääntöjä. Mutta miten? Julkisesti rannallako? Saattaisi herättää paheksuntaa roomalaiskatolisessa maassa jossa normaalit avioliittoa edeltävät seksisuhteetkin tuomitaan. Vai kämpillä verhojen takana? Tosin sehän tarkoittaa sitä, että yritämme salailla jotain... Ei ollut muuten ihan helppo dilemma ratkaistavaksi.

Where's the difference?

Uudenmaan jääkäripataljoona, Santahamina 6.8.1990
Helle. Hiki valuu. Vituttaa. Ajoneuvossa haisee hiki - sekä tuskan että fyysisen rasituksen aiheuttama. Joku valittaa elämän kurjuutta. Toinen kertoo pillujuttuja. Kolmas tuijottaa tyhjäpäisenä eteensä odottaen kauhulla P-koetta. Päällystön pikkunilkit mouhoavat pihalla. Nakki viuhuu. Edessä on pitkä gines...

Varainhoitoyhtiö, Helsingin keskusta 6.8.2007

Helle. Hiki valuu. Vituttaa. Onneksi tulin pyörällä - ei tartte hajustella muiden rauhasten tuotantoa. Töissä jokainen kertaa lomajuttuja - taaksejääneitä. Yksi tuijottaa ruutua tyhjäpäisenä odottaen kehityskeskutelurumbaa. Toinen ei tee sitä enää koska tietää sen hyödyttömyyden. Kolmas on muuten vain apaattinen. Päällystö pyörii ympärillä ja nakki viuhuu. Edessä piiiitkä gines ennen seuraavia lomia...

Ok, aamulla ei kuultu pillujuttuja mutta muuten fiilikset on aika samat. Kyllä loman jälkeen on kiva palata töihin!

Golfklubilta bongattua

Erään arvostetun helsinkiläisen golfklubin aulassa oli tyyny josta löytyi seuraava viisaus:

"Golf and sex are the only two things you can enjoy without being good at them."

• Onkohan tuo kyvykkyys ko. lajeissa huomioitu ilman tasoitusta vai tasoituksen kanssa?
  
• Jos tasoitus huomioidaan niin nouseeko tasoitus jos tulos on heikompi kuin oma tasoitus (niin kuin golfissa)?
• Entä jos ei jätä tuloskorttia koko kauden aikana - nouseeko tasoitus silloinkin (niin kuin golfissa)?
  
• Pitääkö ennen harjoituskierrosta ilmoittaa, että pelaa ns. tasoituskierroksen (niin kuin golfissa)?
  
• Entäpä talvigriinit - kuinka monta talvigriiniä (pitemmässä ruohossa, ei kuitenkaan karheikossa, oleva reikä) kentällä tekee kierroksesta tasoituskelvottoman eli huomioidaanko tämä (niin kuin golfissa)?
• Tai sitten kisat - onko niin, että foursome -pelimuodon tai reikäpelin tulos ei vaikuta tasoitukseen (niin kuin golfissa)?
  

Kun vituttaa..

...eikä keksi sanoja, niin tänne voi jättää toivomuksia. En tiedä toteutetaanko niitä, mutta aina kannattaa yrittää. Hämäläishuumoria. Selkeesti. Aivan niin kuin Kummeli, Reinikainen sekä Mikko Alatalon, Veltto Virtasen ja Marko Asellin kansanedustajuus. Unohtuiko joku? Ai niin, Raimo Helmisen uran jatko!

I Kaskö

Suuntasin keskiviikkona Seinäjoen kautta Kaskisiin mökille. Koska uusi ilmastonmuutosminäni on ainankin hetkeksi ottanut vallan matkustin junalla. Pendolinolla matka Helsingistä Seinäjoelle taittui alle kolmen tunnin ja golfbägikin mahtui vaunuun. Pieni huoli oli koko ajan persuksessa varastaako joku sen, mutta koska pendolino pysähtyi ns. epäilyttävistä asemista ainoastaan Tikkurilassa ja sieltä se ei lähtenyt yhdenkään vantaalaisen mukaan, niin mailat matkustivat turvallisesti perille asti. Ja ehkä pelkoni oli muutenkin turhaa. Kuka vantaalainen nyt ymmärtäisi golf-varusteiden arvoa?

Keskiviikkona kierros serkkupojan (ei se risteilyisäntä) kanssa Ruuhikosken hienolla kentällä kohtuu menestyksellä. Loppureiillä peli meni lähinnä pituuslyöntikisaksi kun draivi kulki molemmilla ja "piti pistää aina paremmaksi kuin serkkupoika". Kierroksen jälkeen suuntasimme serkun autolla kohti Kaskista. Mummi ehti pariin kertaan soittaa mökiltä ja muistuttaa mihin aikaan lossi pitää taukoa. "Se on kuule tylsä odottaa pitkään rannalla seuraavaa vuoroa." (Max. 25 minuuttia - aika on niin suhteellinen käsite).

Mökkimme Kaskisissa on siirtynyt pari vuotta sitten digiaikaan. Pientä katkosta tv-kuvassa on kuitenkin jatkuvasti ollut. Paikalla ollut kummitätini teki kokeneena liikkeenjohdon ammattilaisena päätöksen, että turha tästä on koko ajan valittaa vaan korjataan se vika nyt. Närpiöstä löytyi antenniin kiinnitettävä digisignaalin vahvistin. Ei muuta kuin antennijohdot poikki ja laitteet väliin. Torstain vietimmekin sitten ilman televisiokuvaa huolimatta koko päivän jatkuneista ponnisteluista. Mummilta jäi Muotitalo näkemättä ja kaikilta Iskelmä-Finlandian valinta. Oli pakko tuijottaa merenlahtea saunan terassilta ja keskustella sukulaisten kanssa. Vavisuttava kokemus maksullisia kanavia omistavalle kaupunkilaismiehelle. Loppuillasta kaivettiin korttipakka esiin. Monen pelin säännöt olivat pyyhkiytyneet muistista jo aikoja sitten, mutta ristiseiska ja casino menivät vanhasta tottumuksesta. Meno oli samanlaista kuin 20 vuotta sitten. Onneksi suvussamme kukaan ei ole kilpailuhenkinen (eihän...?) joten puolen yön jälkeen kaikki pääsivät yöpuulle ilman suurempia traumoja (onneksi voitin sen vikan casinon - muuten ei olisi uni tullut...)

Viimeinen lomaviikko edessä. Tänään kohti Malagaa. Pakoon sateita. Edessä pari kierrosta golfia ja ns. elbailua. Paluu jo torstaina. En kuulu niihin jotka haluavat palata ensimmäistä työpäivää edeltävänä yönä kello 02.00 ja mennä seuraavana aamuna kello 8.15 palaveriin hyvin levänneenä.

Enon opetuksista

Oli pakko laittaa pari lainausta Petri Tammisen kirjasta Enon opetukset. Ostin kirjan viime jouluna sisarelleni lahjaksi. Hänen mukaansa se oli kieltämättä ehkä hieman enemmän miesten kuin naisten kirja. Mutta hyvähän se on tutustua välillä vastakkaisen sukupuolenkin ajatusmaailmaan myös kirjallisuuden kautta. Kirjassa on paljon hyvää materiaalia mm. niille jotka ovat kiinnostuneet miehen kriisistä. Ensimmäisen lainauksen perusteella se on kestänyt melko pitkään, mutta mies ei ole yksin syypää kriisiinsä. Eihän?

"Eno pyysi minua ajattelemaan Kolumbusta ja Vasco da Gamaa jakysyi olinko koskaan miettinyt, miksi aikuiset miehet olivat lähteneet niin kauas, minkä takia? Sanoin etten ollut tullut sitä miettineeksi. Eno katsoi minua murheellisen näköisenä ja ihmetteli, kuinka minä en tätäkään ymmärtänyt, eikö jokainen avioliitossa elävä mies arvannut, mitä Kolumbuksilla oli kotona huudettu.
- Että sinäkin saatanan paska aina vaan sohvalla makoilet etkä koskaan kuuntele kun sulle puhutaan.
Ja Kolumbus siihen, että vittu nyt lähti." (Petri Tamminen, Enon opetukset)

"Poikamiehen ainoa ongelma on se, että se ei muista kuinka vähällä pillulla ukkomies tulee toimeen." (Petri Tamminen, Enon opetukset) Niinpä. Meinasi ihan unohtua. En enää valita.

12,7 ja Mikko Alatalo!

Melko loistava päivä. Golf sujui. Miksi ei sujunut viikko sitten? Syytä olisi ollut. Eipä olisi hävitty rahaa. Mutta eihän raha tee onnelliseksi! Eihän? Kysykää vaikka Juhani Palmulta. Paljon paremmalta tuntui tehdä kolme birdietä Kytäjän vanhalla kentällä ja pelata kuusi viimeistä reikää paariin. Tuloksena 39 pistettä, 89 lyöntiä ja uusi tasoitus 12,7. Viikko sitten peli näytti aika epätoivoiselta, mutta niinhän se näyttää aika ajoin allekirjottaneella siviilissäkin. Muttta aina on pohjalta noustu. Kuten tänään 11:llä väylällä bunkkerista neljän yrityksen jälkeen. Jä välillä on missattu varmoistakin paikoista. Puolen metrin par -putti väylällä 12. Pallo kierähti reunan kautta kolmen metrin (!?) päähän ja korttiin tuli tuplapogey. Niistä siviilipuolen missauksista ei sitten sen enempää.

Kokonaisuudessaan tänään homma kuitenkin sujui ja illan kruunasi Stockmannillta bongattu senaattori Mikko Alatalo sinisissä laseissaan...tai sitten se oli vain muistutus todellisuudesta. Mikko kun on melko suosittu paitsi suomalaisen iskelmän niin myös pirkanmaalaisten äänestäjien keskuudessa. Olisi ehkä pitänyt mennä pyytämään apua Mikolta. Kansanmies, elävä muusikko, olis voinut ehkä auttaa levyn metsästyksessä. Yritin löytää Helsingin levykaupoista hieman tuntemattomamman artistin levyä (Julieta Venegas - joo, tää yhdistettynä edellsiyön uneen vaikuttaa kieltämättä aika hintahtavalta...ei, en kuullut sitä Lostarissa...kuulin levyn viime perjantaina Kauniaisissa...neljän miehen porukasssa...kaikilla pyyhkeet lanteilla...hikisinä... saunan jälkeen...hei: te lipsahditte sinne homoilun puolelle likaisessa mielikuvituksessanne...minä olin saunaillassa juomassa kaljaa, puhumassa paskaa ja taustalla soi isännän vaimon levy!). Ei löytynyt. Ei mistään. Helsingissä ei vain yksinkertaisesti ole yhtään hyvää levykauppaa. Ei hyvä. Ei kiva. Pakko tilata Amazonista. No, levynostonälkäni tyydytin ostamalla Interpolin uuden levyn. Bändiä on minulle suositellut suomenruotsalainen "konstaapeli" ystäväni (bändin nimi vaikutti aluksi huonolta läpältä, varsinkin hänen suosittelemana). Aikaisemmat suositukset eivät ole ihan toimineet. Ehkä se on johtunut eri kulttuuriperimåstå. He kuuntelevat Vikingarnaa. Me taas kuuntelemme Mikkoa.

Gay vai ei?

Ei, vaikka viime yönä brasilialainen manikyyri manikyyrasi kynteni. Siis unessa, ei unelmissa. Joo: oli mies. Ei kuitenkaan perusgay. Maksuksi eivat kelvanneet eurot. Tai kelpasivat, mutta valuutanvaihdosta piti maksaa 70% vastaanoton tytölle! Melko tyyristä. Tämä uni ei oikein mene siihen piikkiin, että myös heteromiehet voivat nähdä - kuulemma... - homoeroottisia unia. Eihän...pliiiiis!

Loma on jotenkin lipsahtanut tissuttelun puolelle ja välillä ihan hyvässä seurassakin. (Voi vaikuttaa tuohon unimaailmaankin.) Uutta perspektiiviä Helsingin keskustan yöelämään otettiin perjantai-iltana Pohjois-Esplanadilla sijaitsevassa ullakkokämpässä. Mikonkadun ja Pohjois-Espan yläpuolella oli varsin mielenkiintoista juoda bisseä katolla.

Mutta jos joku hetero sattuu niitä homoeroottisia unia näkemään, niin täältä löytyy apua siihen miten "voit uudestaan löytää hetorouutesi".

Naisten viikon sää

Ilmatieteenlaitoksen mukaan naisten viikon sää on seuraavanlainen:

"16.7.2007 11.57

Naisten viikon (18.-24.7.) sää näyttää melko vaihtelevalta. Alussa on epävakaisinta maan keski- ja pohjoisosassa, mutta myöhemmin sää muuttuu epävakaisemmaksi myös maan eteläosassa. Sateet ovat kuuroittaisia, joten suuret paikalliset erot ovat mahdollisia. Ajoittain on aurinkoistakin. Päivälämpötilat ovat yleensä etelässä 20 asteen vaiheilla, pohjoisessa 15 ja 20 asteen, Lapissa 10 ja 15 asteen välillä."

Hmm...vaikuttaa tutulta...Todellisessa elämässähän käydään kyllä välillä myös pakkasella. Mutta tytöt: ensi viikolla paluu arkeen = miesten viikko (yksi 51:stä)! Ei tarvita sateenvarjoa!

A Real Gentleman

Mikään ei aiheuta niin paljon avointa kommunikaatiota tunteista kuin kanssaihmisen kohtaaminen liikenteessä. Jopa sisäänpäin lämpiäväksi haukuttujen suomalaistenkin keskuudessa. Aitojen tunteiden ilmaiseminen puhdistaa mukavasti ilmaa ja antaa päivään mukavasti lisäpotkua...

Tänä aamuna Hakamäentien risteyksessä matkalla Hämeenlinnaan odotimme tietöihin liittyvän räjäytystyön päättymistä. Räjähdyksen jälkeen liikennevalot alkoivat toimia normaalisti. Liikenne lähti liikkeelle sujuvasti, mutta jostain syystä Tampereen tien päähän syntyi sumppu, joka tukki risteysalueen. Oma autoni oli risteysalueella, mutta ei keskellä risteystä. Olin ensimmäisenä jonossa enkä varsinaisesti tukkinut poikkiliikenteen kaistoja. (Mikä oli hyvä koska itse valitan aina siitä kun ihmiset pysäköivät keskelle risteystä....toim.huom.)

Sumppu näytti vain pahenevan joten päätin lähteä kiertämään sitä Haagan kautta. Kun valot vaihtuivat vihreiksi vasemmalle kääntyville laitoin vilkun päälle ja odotin, että joku ystävällinen kanssa-autoilija antaisi tietä. Ensimmäisenä tuli taksi. Taksisuhareita koskevat omat säännöt, joten heillä ei ole mitään velvollisuuksia kanssaliikkujia kohtaan. Myöskin liikennevalot ovat vain viranomaisten kiusantekoa teiden todellisia asiantuntijoita kohtaan. Puhumattakaan suojateistä ja yleisistä väistämissäännöistä. Taksin jälkeen tuli vaaleansininen Fiat Punto. Vaaleansinisessä Fiat Puntossa oli vaalean harmaa 75 -vuotias mieshenkilö. Hänen kasvoillaan oli raivon ja epäuskon ilme:"Miten sinä juippi saatat yrittää kaistalleni!" Vasen käsi pysyi tiukasti ratissa, katse meikäläisessä ja oikea käsi nousi keskisormi pystyssä osoittamaan mielipiteensä tälle kanssa-autoilijalle. Päiväni oli pelastettu: joku muu kuin minä teki tänään itsensä naurunalaiseksi. Pääsin livahtamaan papparaisen taakse. Koska pappa kävi edelleen kierroksilla päätin ilmaista kiitokseni teiden ritarille autoni äänimerkillä. Tiesin sen myös pitävän kanssa-autoilijani verensokerin riittävän korkealla jotta hän ei nukahtaisi rattiin. Myös liikuntasuoritus oli korteissa. Ja sieltähän sitä sormea tuli edelleen. Koomista!

No, tämän kummempaan "road rageen" kohtaaminen ei johtanut. Harmitti vain ettemme päässeet kiittämään pappaa muiden autoilijoiden huomioimisesta verbaalisesti. Ehkä hyvä niin.

Back from Stromsö...

Hoono soomi, saaristolaisleipä, uudet perunat, keskimoottori, tervantuoksu, verkot, lokit, käkkärämännyt, jatkuva blosis, mustat kyyt...Turun saaristo muistutti niin paljon lapsuuden kesistä Kaskisissa. Tosin Kaskisten luonnossa ei kyihin törmännyt. Vahva muurahaiskanta piti siitä huolen. Pahimmista peloistani huolimatta selvisin ilman kyynpuremia reissusta. Yhden visuaalisen havainnon matelijoista kuitenkin tein. En tällä kertaa paskonut housuun vaan seurasin kunnioituksella (ja etäältä) ison mustan kyyn valumista pois kävelytieltä. Samanlaista kunnioitusta ei osoittanut saaren ainoan vakituisen asukkaan koira joka eilisaamuna nappasi joko edellä mainitun yksilön tai sen sukulaisen suuhunsa. Isäntä päästi kyyn tuskista laudanpätkällä. Koska koiralla oli ikää jo seitsemän vuotta, niin sen käytöstä ei voi täysin laittaa nuoruuden piikkiin. Aika hyvin on poika selvinnyt kyykannaltaan rikkaalla saarella ilman isompia havereita matojen kanssa. Kannattaisiko hieman rauhoittua. Mikään ei ole ikuista. Ei varsinkaan satumainen tuuri. (Paitsi Töysässä, jonka kyläkaupan hotellin muovinen kitspalatsi ei maadu koskaan...)

Trunsön saari ei ollut iso ja sen tieverkosto oli myös vaatimaton. En tiedä oliko kyseessä rantaruotsalaisten huumori, mutta kukaan yhteysaluksen henkilökunnasta ei vaivautunut kertomaan minulle paikkaa varatessani, että jos tuot henkilöauton laivalla saareen, niin sitä ei voi laituria pitemmälle ajaa...asia joka selvisi minulle sattumalta, mutta onneksi hyvissä ajoin ennen kuin olisin ajanut autoni laivaan.

Perjantaina kävimme lähistöllä sijaitsevassa Jurmossa, joka on Salpausselän jatke meressä. Kunnioitimme luontoa, merta ja paikallista kulttuuria, mutta siitä huolimatta herätimme pahennusta vierasvenesatamassa. Savustettujen kampeloiden piti valmistua iltaseitsemäksi. Kampelat olivat valmiit kuitenkin puolituntia aikasemmin. Olimme jonossa ensimmäisiä ja otimme 20 kalaa, joka oli noin puolet koko saaliista. Satamassa mongerrettiin sen verran pahasti ruåtsia ja turun murretta, että tämä vahinko voidaan lukea myös käytännön pilaksi.

Etäisyyden otto kaupunkiin ja sivistykseen onnistui erinomaisesti. Olin täysin tietämätön Tero Pitkämäen yrityksestä varrastaa ranskalaispituushyppääjä eikä superpesiksenkään viimeisen kierroksen tulokset saavuttaneet Trunsötä missään vaiheessa. Ikekin oli kuulemma vienyt blondin yökerhon vessaan pahat mielessä männä viikolla. Kyllä sivistyksen pariin on aina mukava palata...

Matka käärmesaarelle...

Lähden huomenaamulla viiden jälkeen (aamulla) pariksi päiväksi Turun saaristoon. Kiva päästä hetkeksi pois kaupungista (ja golfkentältä). Oli sää mitä tahansa. (Missä viipyy ilmastonmuutos? Taas on lupaukset petetty ja suomalaiset värjöttelee lomalla sateessa!) Kohteena on Trunsö, kylä Nauvossa. Internetistä löytyneiden tietojen mukaan saaressa on kirjoilla yksi (1) asukas. Ystäväni ovat vuokranneet sieltä mökin viikoksi. Menen kuokkimaan. Tunnustan.

Tämä ihmisasutus (vaikka kysesseessä lienee rantaruotsalainen) on ihan ok. Ihan ok ei ole kuitenkaan se, että kun äsken soitin paikan päälle minua kehotettiin ottamaan mukaan saappaat. Miksi ? No siksi kun saarella on paljon käärmeitä. KIVA! Kutsukaa neidiksi, ilkkukaa mikkihiireksi, mutta en voi sietää käärmeitä. Ikävuosina 9-19 minua ei saanut metsään ellei paikassa ollut mahdollisimman paljon muurahasikekoja. Sen verran koville oli ottanut Iltarasteilla hakkuuaukealta nilkkani vierestä löytynyt musta kyy. Enkä omista saappaitakaan! Ei auta muuta kuin kaivaa vanhat talvijalkineet esiin ja tallustella niiden kanssa pitkin saarta. Toivottavasti sataa...

Paluu lauantaina -toivottavasti - ja illlalla Egotripin keikka Tavastialla. Sitten taas golfkentälle. Joo, en ole hirveästi mesonnut menestyksestäni viime viikkoina. Ei ole ollut syytä. Luin juuri artikkelin Fore -lehdestä jossa mainittiin, että "niiden touhuja, jotka ennen kauden alkua julistivat tavoitteekseen päästä singelin tasotukseen, on pitkin kautta hauska seurata." Just joo. Olis kannattanut pitää vaan suuta soukemmalla ja keskittyä olennaiseen.

Ei vain pennejä taivaasta

Ensimmäinen lomapäivä alkoi sateisissa tunnelmissa. Päätin kuitenkin lähteä golfkentälle, mutta golf -kaupan kautta. Kauppalehti -onlinen sadetutka ennusti (kerrankin oikein!) muutaman tunnin poutajaksoa keskelle päivää, joten perusteet kentälle menemiselle olivat olemassa.

Astuessani golf -kauppaan tarkoitukseni oli oikeasti vain katsoa millaisia wedge -mailoja liikkeestä löyty. Tarkoituksenani oli ehkä ostaa yksi maila. Ehkä. Myös sadesuoja bägille oli mielessä. Sille olisi oikeasti käyttöä. Miten kävi? Kävelin kymmenen minuuttia saapumisestani ulos kaupasta 220 EUR köyhempänä kahden uuden mailan kanssa. Ei, ei sitä sadesuojaa. Miksi? No tartuin mm. seuraaviin syötteihin "Mä voin tehdä näistä kahdesta sulle kokonaisedullisen tarjouksen" ,"On parempi jos wedget on saman merkkisiä ","Jos se sun santamailasi on noin vanha, niin siitähän on uratkin jo kuluneet"...joo, joo, joo. Onhan sillä santamailalla tietty tunnearvoa kun se on kalleinta mitä broidi on mulle koskaan antanut...Ai sun broidis osti sulle draiverin...!!! Mitä toi kertoo mun broidin välittämisen tasosta? Joo...just niin. Joo, käteisellä. Ole hyvä. Kiitos. Hyviä pelejä sullekin.

Myyjä pärjäsi aika hyvin. Jätti käyttämättä mm. "Kyllähän pelimies nyt pelimiehen mailat tarvitsee! Ei kai se Tigerkaan millään rautaputkilla pelaa!" -fraasin. Jos olisi käyttänyt ja jos se olisi ollut ostopäätökseni tärkein osatekijä, niin silloin allekirjoittaneen pitäisi oikeasti olla huolissaan omasta mentaalitasosta. Oveni tulisi lukita varmuuslukoin pölynimurikauppiaiden ja Jehovan todistajien käännytysyritysten varalta ja puhelinnumero vaihtaa salaiseksi Ase ja Erä -lehden tilausmyyjän soittoja silmällä pitäen. Nyt vielä liikutaan jotenkin siedettävän harrastukseen olennaisesti liittyvän kilpavarustelun tasolla. Toivottavasti huomenna on pouta...

Ishhhkender kebab kesäyössä

Lauantaina sai taas todeta, että Helsingin kesäyössä sattuu ja tapahtuu. Miesporukalla liikenteessä Aerosmithin -keikalla. Aitiossa eli "pukupellenä" pilaamassa konsertin tunnelman. Ei pilattu, ainakaan omasta mielestä. Sen verran hyvät oli tarjoilut, että tunnelmaan päästiin melko nopeasti. Lisäksi pukeutuminen oli melko casual. Hiukseni olin toki laittanut kyljyksellä toivekkaana etuviistoon.... (On se kumma, että heti tulee sanomista ja homoksi -leimaamista jos hieman säätää tupeeta. No, pojat on poikia ja vastapalloon tulee tilaisuuden tullen mattivanhaset!)

Keikalta Luxiin. Asioita sattui ja tapahtui. Paikalla kansainvälinen tunnelma - Kostamus, Petroskoi, Viipuri, Pietari. Sedu on löytänyt uuden kanta-asiakasporukan! Valomerkin jälkeen kesäyöhön. Pihalta löytyi hetkeä aikaisemmin poistunut Mäkkäri laulattamassa 6-7:ää noin 25 -vuotiasta nuorta naista. Yhden isännistä ehdotus mennä porukalla hänen luokseen jatkoille ei (onneksi) herättänyt vastakaikua nuorissa neideissä. Isännän mukaan kotona odottava vaimoke ei ollut ongelma. Isäntien ja vieraiden tiet erkaantuivat. Vieraille maistui vielä kebab Malminrinteen ja Fredan kulmassa olevassa kebab-ravintolassa. "Ishhhkender" -kebab juttu ei naurattanut kassan takana ollutta turkkilaistyttöä. Kysymykseen "On varmaan kiva kuunnella meidän paskoja juttuja tähän aikaan illasta?" saimme sanattoman viestin vastaukseksi. Otimme viestin vastaan. Sen verran paljon sitä "Issshkenderiä" (vahvalla shuhu äshällä) tuli huudeltua, että maailman kahdeksanneksi ihmeeksi olisi voitu äänestää se, että kukaan ei tullut tarjoamaan luuvitosta.

Kebab -ravintolasta takaisin kesäyöhön. Kadunkulmassa ystävällisesti tervehdimme vastaantulijoita ja vaihdoimme hyvän päivän kuulumiset. Nuorella neidillä oli kuulemma ollut "ihan jees ilta". Halusimme täsmennystä ja tarkensimme "Ihan jees niin kuin mies sanoo verhoista vai oikeasti hauskaa?" Kuulemma jälkimmäinen. Hyvä niin. Ensimmäisen vaihtoehdon takia ei hirvittävästi kannata hihkua. Opit sen vielä. Mutta ole huoleti: sekin on vain tapa kertoa kuinka paljon toisesta välittää.

Mäkkärin kanssa jatkoimme matkaa alas Malminrinnettä mielessä taksin hankkiminen. Pääsimme viisikymmentä metriä eteenpäin bussipysäkille. Koska matka oli pitkä pyysimme Lauttasaareen matkalla ollutta nuorta virkanaista matkaseuraksemme. Väitti ettei hänkään nyt enää niin nuori ole. Näytimme henkilöllisyystodistuksemme jotta hän tiesi kenen kanssa olisi liikenteessä. Bussi oli kuulemma nopeampi tapa. Päätimme kokeilla. Yöbussi 08N toimi eikä kuskikaan yskinyt 50 EUR seteliä (?!). Larusta Mäkkärillekin saatiin taksi. Kello oli viisi aamulla. Aurinko oli juuri noussut. Helsingin kesäyössä on aikuisten oikeasti sitä jotain.

Mihin katosivat siipimiehet?

Ihan hauska ilta eilen. Lasipalatsin terdellä haukuttiin - taas kerran - vähemmistöjä. Osansa saivat suomenruotsalaiset, suomenitalialaiset ja kolttasaamelaiset. Kaikki ryhmät olivat edustettuna pöydässä. Itse kuulun kuitenkin suomenruotsalaisen sinivuokon mukaan alimpaan kastiin koska en neljäsosa suomenruotsalaisuuteni takia kuulu mihinkään vähemmistöön enkä ole puhdasverinen valtaväestön edustaja. Eli kiitos vaan Gunne-mummu kun laitoit isän suomenkieliseen kansakouluun. Edes esivallan edustajilta ei tule ymmärrystä etniselle taustalleni.

Illanvietto jatkui rattoisissa merkeissä Kallessa. Kun radalle lähdetään, niin siellä myös pysytään. Tämä siis tiedoksi siipimiehilleni joita koti odotti jo puolenyön aikaan. (Siipimies ei ole siis sama kuin siipiveikko. Ensimmäinen tukee keskushyökkääjän aikeita päästä maalintekosektorille. Jälkimmäinen elää keskushyökkääjän kustannuksella. toim.huom!) Warum? Johtajatason miehiä molemmat ja toinenkin on tiettävästi toimistossaan joskus vastaavanlaisen illan päätteeksi nojatuolit yhteen vetäen sikiöasennossa parantanut maailman köyhyyttä...Kuitenkin täytyy todeta, että vaikka yksittäiset taistelut tuntuvat näille kavereille olevan joskus liian raskaita, niin kiitettävällä frekvenssillä taistoon kuitenkin jaksetaan lähteä.

Aamulla sohvalta herätessäni (mene urpo sänkyyn nykkumaan jos väsyttää!) tein kaksi päätöstä: ei golfia tänään eikä Ruisrockia koko viikonloppuna. Ei vaikka italialainen kokki kuinka houkuttelisi. Tosin Massimon taivuttelutaidot eivät yleensäkään ole kovin vahvat festariväsymyksessä.

Näissä tunnelmissa lomalle. Pöytä pitäisi siivota. Post stick -lappujen ruska alkaa työpöydältä haalistua. Enää Eurocard -kuitit, ohjeet työhön palaaville ja lomille lomps.

Golfkärpäsen purema

Sieltä se taas tuli, ihan selän takaa. Kun peli kulkee ei kentältä yksinkertaisesti voi olla poissa. Elämäntilannekin sen sallii. Töiden jälkeen kentälle ja kotiin joskun yhdentoista maissa. Aamulla väsyttää ihan pirusti, paikkoja kolottaa, rannetta särkee (ei liity elämäntilanteeseen toim.huom.) mutta halu kentälle on kova.

Tasoitus on saatu tiputettua nyt 13,8:aan. Tavoitteena on päästä singeliksi eli saada tasoitus alle 10 vielä tällä kaudella. Kierrokset menevät jatkuvasti alle 90:n lyönnin. Aika hyvin vanhalta sokettispedeltä. Draivi on hakusessa, mutta lähipeli kulkee. Ja sehän on tärkeintä. Ihan niin kuin elämässäkin. Putin kanssa on pienoisia ongelmia. Sunnuntaina ei ollut, mutta eilen "vääntäminen" taas palasi viheriölle. Pari kertaa joutu lausumaan naisen sukupuolielimesta sen ruman nimityksen ääneen, mutta muuten hermot kestivät. Palloja hukkui kaksi. Toinen meni 16:lla väylällä huonon avauksen seurauksena pusikkoon. Toisen heitin 8:lla väylällä kohti bägiä triplan pogeyn jälkeen enkä lötytänyt sitä enää. En kehdannut jäädä etsimään. En varsinkaan sen jälkeen kun takana tullut ryhmä oli palauttanut meille kaksi kertaa matkan varrelle tippuneen mailasuojuksen ja kerran griinin reunaan jäänen mailan.

Kierroksia on nyt takana 27. Pari vuotta sitten pelasin kaudessa vajaat 70 kierrosta. Tänä vuonna ollaan menossa kohti 80 kierrosta, ehkä hieman yli. Tiedän pelaajia jotka pelaavat yli 100 kierrosta kaudessa. Kun kausi kestää noin viisi kuukautta, niin se tekee 20 kierrosta per kuukausi. Kierros plus matkat golf-kentälle plus harjoittelu vievät noin 6 tuntia. Viisi kertaa viikossa. Aika paljon. Mutta uskon että kaikista paskoista puteista, surkeista draiveista, duffeista, topeista ja soketeista huolimatta vaikea on keksiä toista sellaista ajanvietettä johon vielä tässä iässä suhtautuisi niin intohimoisesti kuin golfiin. Tänään mennään taas.

Romanin lukutaito

Kansallinen yleisradioyhtiön sketsiviihdeohjelma Manne-TV vaihtaa nimeä! Suomen kansalla on nyt mahdollisuus päättää millä nimellä vähemmistöä halveerataan jatkossa. Olisi hauska nähdä mitä vääräleuat ympäri Suomen kehittävät. Se on nimittäin varma, että 90% ehdotuksista on solvaavampia kuin nykyinen Manne-TV. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä eräässäkin porukassa väännettiin ulkomuistista aihioita joista nimi voisi löytyä: "Malmin kreikkalaiset", "Ravimallin mersu", "Kävellen uimahallille, pyörällä kotiin" ja "Suvut kilpasilla - artistivieraina Matti ja Teppo". Kukakohan sosiaalitantta YLE:llä oikeesti keksi hyvän idean antaa kansan päättää ohjelman nimestä? "Hei tuodaan nää ihmisryhmät niinku lähemmäksi toisiaan. Tää parantaa ilmapiiriä ja auttaa ymmärtämään toisia kulttuureja." Just joo! Aikookohan YLE julkisen palvelun laitoksena julkaista ehdotukset?

Lopuksi haluan kiittää Yleisradiota torstai-illan kohokohdasta, Satuhäistä. Tutkivaa journalismia parhaimmillaan. Dokumentteja ja tuokiokuvia kesäisestä Suomesta. Alkuperäiskansaa soidinmenojen jälkilöylyissä. Morsiamen ryöstöjä, huonosti istuvia pukuja, polyesteri kravatteja, McLaren -lippiksiä, Ruotsin risteilyjä, makkarankuoria (sekä keittiön lattialla että naarasvieraiden päällä) ja kaiken kruunaa taustalla kuuluva selostus - rauhallinen, luontodokumenteista tuttu ostoskanavalla vatsalihaslaitteita myyvä miesääni. Ohjelman itseoikeutettuna juontajana ja parisuhdeasinatuntijana häärää monessa parviaisessakin keitetty astroskooppi Satu Ruotsalainen-Parviainen-Harkki.

Kaikesta edellä esitetystä ehkä hieman negatiivissävytteisestä kritiikistä huolimatta maksan edelleen mielelläni tv-lupamaksuni. Vaihtoehtona kun on puhtaasti kaupallinen tarjonta sellaisine hirvityksineen kuin Nelosen 4D -dokumentit (erityisesti on pakko mainita 4D-dokumenttien penistrilogia, jonka osat olivat osa 1: Täydellinen penis; osa 2: Munaton mies ja osa 3: Maailman isoin penis.) Esimerkki siitä mitä kaupallisuus voi pahimmillaan/parhaimmillaan televisiossa olla ja miksi kaikesta huolimatta julkisen palvelun yleisradioyhtiöitä vielä tarvitaan.

Rai rai rai ja uusia linkkejä

Eilen mentiin taas. Osa Tahkon kiertäjiä, osa muuten vaan tuttuja ja osa täysin tuntemattomia. Kuka väittää että suomalainen on juro, syrjäänvetäytyvä ja epäsosiaalinen. Ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan eilisen perusteella. Puhuttiin asiaa, asian vierestä ja itse asiasta. Oltiin empaattisia ja vähemmän empaattisia. Yritettiin ymmärtää että elämää on muuallakin kuin Tsadissa, Loimaalla tai spermapankissa. Vaahdottiin oman asian puolesta ja toisten asiaa vastaan. Kummasteltiin niitä miesten ja naisten välisiä pieniä, ja joissain tapauksissa suuria, eroja. Nautittiin ravintolan savuttomasta ilmasta, lämpimästä ilmapiiristä ja hyvästä seurasta. Päädyttiin Kalleen ja lopulta sieltä pois. Käytiin Hesessä ja suhattiin taksilla Laruun. Ymmärrettiin yskää ja lisättiin aamulla uusi linkki blogiin - ja pohdiskeltiin miksi oman blogin linkkiä ei löydy vielä ihan kaikkialta. Kiitos kaikille osallistuneille. Tästä on hyvä jatkaa...

Can you read my mind

Te onnettomat! Te jotka ette tajunneet ostaa lippuja The Killersin eiliselle keikalle ette tiedä mitä menetitte! Voi teitä....52 EUR:lle on monta hyvää käyttötarkoitusta, mutta ainakin tällä hetkelle olen varma siitä, että parempaa sijoitusta ei olisi voinut tehdä. Kymmenen vuoden kuluttuakin on ilo kuulua niihin jotka voivat vastata kyllä kysymykseen "Olitko Killersin ensimmäisellä Suomen keikalla 2007?" Siitäkin huolimatta että suuri osa saman vastauksen antaneista on silloin hieman yli kolmekymppisiä. Ja hienoa niin. Nykynuorisossa on vielä toivoa kun "oikea" musiikki kiinnostaa.

Musiikkikriitikko Jon Landau lausui 33 vuotta sitten kuuluisat sanansa Bruce Springsteenin keikan jälkeen "I saw rock and roll's future and its name is Bruce Springsteen". Kovin paljon harhaan ei osu jos tuota fraasia käyttäisi lasvegasilaisnelikosta. Ne jotka ovat sanoneet Killersin olevan matkalla stadionluokan bändiksi ovat erittäin oikeassa. Myönnettäköön, vaikka en sitä ennen eilistäkään ollut kiistämässä.

Solisti Brandon Flowersin karisma ja intensiteetti jolla hän veti jokaisen biisin läpi huolimatta yläkatsomoiden tyhjistä penkeistä sai keski-ikäistyvän pukumiehenkin tuntemaan olevansa elossa. Yleensä jätän mormoonit rappukäytävään. Tälle mormoonille ovet ovat aina auki. Flowersin kiivetessä lavan etuosan kaiuttimien päälle mikrofonin jalka kädessään toinen käsi nyrkissä kohti kattoa vaatien yleisöä mukaan on juuri sitä antaumusta ja intoa omasta tekemisestä joka tekee joistain suuria ja jättää keskinkertaisuudet kieriskelemään omassa säälittävyydessään. Onneksi tällaisina "haluan juontajaksi" aikoina vielä löytyy niitä jotka suhtautuvat oman musiikin tekemiseen intohimolla ja ylpeydellä laadusta tinkimättä kiitollisena omista lahjoistaan.

Jos levyhyllystä puuttuu vielä "Hot Fuss" ja/tai "Sam's Town" niin suosittelen hankkimaan. Samalla voitte heittää pois Idols 2007 ja Euroviisut 2007 -levyt, koska ette tarvitse niitä enää. Älkääkä laittako niitä kierrätykseen. Ne eivät kestä sitä.

"Jos lähtisin automatkalle uuden mantereen poikki, tarvitsisin mukaani vain kaksi biisiä: isoisäsi Springsteenin Thunder Roadin ja viime vuoden parhaan kappaleen When We Were Youngin." - Olli Nurminen, Rumba

Kenen musaslotti seuraavaksi...?

Juhannusta vietettiin taas Jaalassa vanhalla jengillä. Ja vanhaltahan jengi alkaa pikkuhiljaa näyttää...mutta mieli on vielä nuori! Kukkulinnantuvan lisäksi oli vuokrattuna pari mökkiä lähiympäristöstä, jotta lapsiperheet saisivat olla rauhassa tai sitten lapset eivät häiritsisi liikaa Kukkulinnantuvan perinteisiä juhannusmenoja....

Oma juhannuksen vietto alkoi vasta perjantai-aamuna. Suuntasin aamuyhdeksältö kohti Vierumäen uutta Cooke -kenttää, jossa tartuimme kentänsuunnittelijan luomaan haasteeseen neljän miehen voimin. Ei tarvinnut kovin pitkään kuokkia ennen kuin tajusimme, että kentänsuunnittelija oli täysi paska. Pitääkö ihmiselämästä tehdä vieläkin vaikeampaa kapeilla väylillä, waste -bunkkereilla ja liukkailla greeneillä?! Ja vesieste on este jo silloin kun se on paaluilla merkitty. Sen ei tarvitse olla sisämeri Päijät-Hämeessä! Ennätyksiä ei tällä kertaa siis rikottu. Pancho tarjosi muulle ryhmälle kunnon show'n viimeisellä reiällä. Se droppaaminen yhdellä rankulla ei sittenkään olisi ollut niin huono idea ja se sama mäntykin olisi säästynyt useammalta pallon osumalta...

Kiitos muuten perjantai-illan laulavalle italialaiselle kokille. Golf -kierroksen jälkeen nälkä iski ja apu oli lähellä. Sisäfile, fetasalaatti ja valkosipuliperunat plus erinomainen punaviini - si, si!. Kovin romanttinen illallisemme ei ollut, mutta luulen...ei vaan tiedän, että tämä konsepti sopi meille molemmille paremmin.

Perjantai-iltaan kuului tietysti lipunnosto, lippupuhe - jonka Rex luki ansiokkaasti suomea buurilaisittain murtaen tuoreimmasta Seiskasta - mölkky, juhannuskokko sekä nuotiosetti. Keskikesän yö ei ollut kuuminta hottia ja harvoin sitä on soitettu toista tuntia alle kymmenessä asteessa. Kokon jälkisammutus hoidettiin mallikkaasti omin avuin. Tosin kuuleman mukaan joillekin taisi iskeä "rännikammo"...

Sunnuntain brunssi alkoi normaalia myöhempään. Yleinen laiskuus vai eurooppalaistuneet ruokailuajatko syynä. Tiedä häntä, mutta ruoka ei taaskaan loppunut kesken. Koska olin tällä kertaa liikkeellä omin voimin, niin turhan paljon aikaa ei keittiössä tuhraantunut oman kontribuutioni valmistamiseen. Karl Fazer oli hoitanut leipomisen puolestani. Kyseinen käytännön järjestely sopii minun köökkiluonteelleni huomattavasti paremmin kuin tuntikausia jauhojen kanssa läträäminen. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään arvostusta aikaisempaa siippaa kohtaan joka oli tässä(kin) erittäin taitava. Eli kiitos sille kenelle se kuuluu: Ritulle ja Karl Fazerille.

Musavalinta herätti paljon tunteita - niin kuin aina. iPodien taistelu sekä kiista musaslotti -oikeuksista saivat aika ajoin tunteet pintaan. Paikalla oli 5-6 iPodia eli aika monta megaa mekkalaa. Ok: mä ymmärrän kyllä että kukaan ei halua kuunnella Brucea koko juhannusta (ei muuten kuunneltu kertaakaan - ensi juhannuksena meikäläisellä on muuten sitten aika monta slottia varattuna...) mutta ei kukaan halua kuunnella edes mitään raskasta, kokevaa, marginaalista tai muuten vain tekoboheemia paskaakaan niin, että sitä soitetaan vain kolmasosabiisistä ja sitten paikalle saapuu toinen kaikenmusiikistätietävä -dj ja laittaa muuta vastaavaa skeidaa soimaan. Tietysti niin, että sitäkin kuunnellaan vain kolmasosabiisistä. Ja noidankehä jatkuu. Kimppakyyti yksityisautolla on in, mutta oli kyllä mukava ajaa yksin kotiin ja kuunnella just sitä mitä lystäs... Kunnioituksesta suomalaista kevyttä musiikkia ja sen tekijöitä kohtaan oli Kukkulanlinnan kuistinpieleen naulattu ruusujen viereen Rokkikukon kuva...palvonnassa ei ollut sarkasmille sijaa. Ei vaikka itse omistinkin aikoinaan Boycottin koko tuotannon enkä siitä kovin monelta arvostusta saanut.

Juomia jäi normaalia enemmän ja yöt tuli nukuttua suht hyvin. Ikä...en väitä mitään, kysyn vaan! Korvatulpat ovat ehdoton välttämättömyystarvike tällaisilla reissuilla. Ei häiritse toisten kuorsaaminen eikä puoli kahdeksaan aamulla ulkona jatkuvat bileet. Ensi vuodeksi on Kukkulinnantupa taas varattuna. Kiitos Aimolle taas kerran luottamuksesta. Ensi viikonloppuna paikalle tulevat lestadiolaiset suviseuroihin. Meno saattaa olla hieman rauhallisempaa, mutta ei ehkä yhtä henkevää. Mutta olisiko televisio pitänyt kääntää seinään päin tai peittää liinalla...?

Lippa takana - taalajäät edessä?

Aamulla punttisalin pukuhuoneessa törmäsin muoti-ilmiöön nimeltä suomalainen lätkäpelaaja. Kasa A- tai B- juniori-ikäisiä teemuselänteitä oli tullut punttisaliharjoitukseen. Vuorotellen, ennen salin puolelle siirtymistä, jokainen veti lippiksen päähänsä lippa taaksepäin käännettynä. Herää kysymys: miksi? Vyölaukun jälkeen on vaikea keksiä mitään niin junttimaisen tyylitöntä kuin suomalainen lätkäpelaaja treenaamassa taaksepäin käännetty lippis päässä. Ja kyse on todellakin vain tyyliseikasta, koska kenelläkään kundeista ei ollut lippis päässä kun tulivat salille (yleisesti ottaen todettakoon, että en katsele punttiksen pukuhuoneessa toisia miehiä - kyseessä oli poikkeustapaus toim.huom.) Eikä kovin monella ollut niin pitkät hiukset että lippis olisi tarvittu pitämään pehko kurissa.

Mutta toisaalta: lätkäpelaajat seurustelevat missien kanssa, minä en. Ehkä tyylissäni on siis vikaa tai sitten minusta naisessa pitää olla jotain persoonallistakin eikä vain Barbie -outlook...

Sinä 18-36 vuotias

Täytän tänään 36 -vuotta. Aamulla joka paikkaa kolotti, silmät olivat turvonneet, sängystä oli erittäin vaikea nousta ja olin hukannut juustohöyläni (asun yksin eikä asunnossani ole vieraat eivätkä tutut viime aikoina piipahtaneet...). Kaikkea tuskin pystyy laittamaan iän piikkiin, paitsi sitä juustohöylä episodia. Eilen ex-temporena pelattu ylimääräinen golfkierros bägiä kantaen vaikutti ruumiin rappeutuneeseen olotilaan. Juustohöylän katoaminen on silti edelleen täysi mysteeri ja viittaa häiriöihin lähimuistin toiminnassa.

Mutta nuoruus ei ole vielä ohi. Yksi vuosi on jäljellä. Näin ainakin mikäli uskoo SYP:n mainosta parinkymmenen vuoden takaa: "Nuori 18-36 -vuotias: Hae asuntolainaa Yhdyspankista!" Minä ainakin uskon. Nyt pitäisi enää päättää miten viettää viimeinen vuosi nuoruutta ennen aikuistum...korjaan: keski-iän saavuttamista. Toiseksi viimeisen nuoruusvuoden loppu ei ollut hirveän lupaava, mutta siitä suunta onkin vain ylöspäin...

Älä aja avoautolla punaisia päin "kansalaispoliisin" silmien alla

Kävipä tänä aamuna niin, että noustuani bussista työmatkallani lähdin ylittämään Fredrikinkatua. Pari kiireistä työmatkalaista ajoi vanhoilla keltaisilla risteykseen. Jouduin päästämään heidät pälkähästä ja kirosin mielessäni kansalaispoliiseille myönnettyjä pieniä valtuuksia suorittaa siviilipidätys tai muu kiinniotto.

Sitten tuli päivän paras. Nuori nainen sinisessä Ford KA -avoautossa Belgian paimenkoira pelkääjän paikalla ajoi melko vanhoilla punasilla (3 sekuntia!) vielä suojatien yli. Koska kyseessä oli avoauto ilmoitin kuljettajalle ujostelematta hänen olevan URPO (koira: jos luulit, että huomautus oli tarkoitettu sinulle, niin pahoitteluni. Olit vain viaton luontokappale tässä taistelussani höltynyttä liikennekuria vastaan...). Hän kuuli ja oli hieman nolon näköinen. Vielä nolomman näköiseksi hän muuttui kun tajusi samassa risteyksessä oikealla kääntyessään joutuneensa "pussiin" liikenneruuhkassa ja kansalaispoliisin (siis minun) tallustelevan samaan suuntaan. Ilmoitin vielä kerran tällä lainrikkojalle, että punaiset valot koskevat myös häntä. Hän oli edelleen nolon näköinen. Ja syystä!

Mutta maltti olisi ollut valttia tässäkin tilanteessa. Kaksi sekuntia sen jälkeen kun olin päästänyt tämän hurjastelijan verbaalisella huomautuksella mieleeni juolahti paljon parempi kommentti: "Kumpi teistä nartuista oikein ajaa sitä autoa?" Hemmetti. Tuollaiset tilaisuudet pitäisi käyttää hyväkseen eikä hätiköidä.

Lopuksi teille punaisia päin ajaville: Lapset eivät välttämättä ymmärrä sitä, että kaikki eivät noudata liikennesääntöjä. Huomioittehan tämän ennen kuin ajatte jonkun päälle! On asioita joita ei voi enää jälkikäteen korjata.

Uusia haasteita menestystä janoaville...

Jos tuntuu siltä, että Helsinki City -marathon, Sulkavan soutu tai Pirkan pyöräily eivät tarjoa tarpeeksi haastetta, niin nyt on menestyksen nälkäisille luvassa perjantaina iloinen liikuntatapahtuma Päijät -Hämeen sydämessä. Viime vuoden tulosten perusteella naisten sarjassa on mahdollisuudet menestyä heikommallakin suorituksella. Vai mitä mieltä olette tästä tuloslistasta:

Naiset
1. Irja Vesterinen 1.06
2. Kirsi Asikainen 1.15
3. Anu Valanne osamatka

Nakukymppi

Golf ja parisuhde

Tässä "asiallista" keskustelua parisuhteen ja harrastuksen yhteensovittamisesta. Keskustelu on tosin melko yksipuolista. Olisiko kirjottajien sukupuolella osuutta asiaan...!? Tärkeästä asiasta, siis golfista - ei parisuhteesta, on paljon mielipiteitä ja vähän oikeaa asiaa. Itsekin joskus parisuhteessa eläneenä tiedän, että golfin ja parisuhteen sovittaminen ei aina ole helppo tehtävä. Alla pari "makupalaa":

"Kyllä minusta aikuisen parisuhteessakin elävän ihmisen tulisi voida pelata golfia kohtuullisessa määrin. Ilmeisesti vaimon koulutus on jätetty tekemättä, oltu tossun alla jo heti suhteen alusta, tai sitten suhteessa on muita ongelmia." Nimim. Clap

"Minun ohjeeni on sama kuin George W. Bushilla: terroristien kanssa ei neuvotella!" Nimim. Johtaja XXL

Lisää "asiallisia" kommenttejä löytyy täältä.

Satuhäät?

Muistan teininä pelänneeni, että mitä jos tulenkin uskoon rippikoulussa?!?! Kaverit nauraa kun hihhuloin jonkun asuntovaunun edessä keskellä kaupunkia halleluujaa huudellen ottaen iskuja molemmille poskille...Katsottuani äskenTV-2:lta Satuhäät nimisen ohjelman, jossa kaksi seurakuntanuorta meni naimisiin, ymmärsin, että pelkoni ei ollut turhaa...häissä virtasi mehu (hei: Jeesuskin muunsi veden viiniksi), bändi ei ollut live-bändien aatelia (mutta osasi kyllä virsiä ja veisuja) ja hääleikit olivat juuri sitä itseään (hei: pari bisseä tai viinilasia, niin hääleikkejä ei olisi tarvinnut väkisin väsätä vaan ne olisivat syntyneet ihan itsestään...). Kyllä tietty hengellisyys on aina paikallaan, mutta rajansa kaikella...

Infoa noista ratkiriemukkaista bileistä löytyy täältä.

Itämerta ja viheriöitä

Pääsin (jouduin) pitkästä aikaa perinteiselle vanhan ajan Ruotsin risteilylle. (Viime viikon Kauppalehdessä nimitysuutisissa oli jonkun nimi Silja Laine - ihan näppärä pila vanhemmilta...Missäköhän oli tyttö saanut alkunsa...?) Lähtö Helsingistä keskiviikkona, kaksi yötä laivassa, välillä päivä Tukholmassa. Harrastusmahdollisuudet: kaikki mikä liittyy alkoholiin, ei muuta. Kyseessä oli viihdeosuudella väritetty työmatka. Menomatkalla jaksoin vielä edustaa ilman lepotaukoja mutta paluumatkalla oli pakko ottaa pienet päikkärit. Cocktail -tilaisuuden jälkeen lähdin käymään hytissä ennen buffet -illallista. Kello oli noin puolikahdeksan. Seuraavan kerran kun tajusin jotain ympäröivästä maailmasta niin kello oli 23.30 ja makasin puku päällä vuoteessa hytissäni. Oli suhteellisen tukkoinen olo. Mutta uralleen kommittoituneena ammattilaisena suuntasin takaisin yökerhoon ja edustin aina kello neljään asti. Sen jälkeen vajaa neljä tuntia unta ja vuorokauden unentarve (8 h)oli ainakin tilastollisesti täytetty. Omasta mielestäni ihan kelpo suoritus.

Viikonloppu menikin sitten toipuessa. Huonoja yöunia ja hikoilua. Päivisin pari kierrosta golfia ja molempina päivinä töissä väsäämässä tarjousta (koska viikolla olin Itämeren iloisilla valkoisilla laivoilla sen sijaan että olisin tehnyt jotain aikuisten oikeasti hyödyllistä). Kivaa...!?! Golf tarjoaa edelleen paljon vastoinkäymisiä vaikka niitä onnistumisiakin tulee. Lyönti ei vain meinaa pysyä kasassa koko kierrosta. Turha käydä proolla kun vika on korvien välissä. Se sama geeniperimä joka suomalaisilla jääkiekkoilijoilla ja jalkapalloilijoilla on. "Meneehän tää ihan hyvin, mutta ei me tätä kuitenkaan voida voittaa...". Omalla kohdallani se ilmenee mm. seuraavanlaisina ajatuksina:

• "Viimeksi vedin tästä tonne jorpakkoon. Melko todennäköistä että siellä ollaan taas..."
  
• "Tällä väylällä en ole vielä tällä kaudella onnistunut kertaakaan. Mitenköhän käy tällä kertaa...?"
• "Puttilinja näyttäisi olevan tämä, mutta kun seisovilteen katsoo, niin mun silmien oli pakko valehdella äsken."
• "Nyt on mennyt kyllä tosi hyvin. Kohta tää tuuri varmaan loppuu..."
  

Yhdeksän suhteellisen tasaista kierrosta kuitenkin takana. Ei huonoja, mutta ei loistokkaitakaan. Ei loistokkaita juuri edellä mainittujen psyykkisten oireiden takia...

Teemu Mäen taiteelle olisi tilausta

Kerrostaloasumisessa on puolensa ja puolensa. Jälkimmäisistä pääsin nauttimaan helatorstaiviikonlopun aikana. D-rapun mutanttininjateiniääliöt eivät ilmeisesti nukkuneet silmäystäkään pariin vuorokauteen keskiviikosta lauantai-aamuun. Oli taas tosi mukavaa kun viiden aikaan yöllä nämä lääkäriäidin pojat kävivät ystäviensä kanssa kovaäänistä debattia. Ja äidin mielestä tämän ei pitäisi häiritä ketään?!?! Ei kai se häntä häiritse kun tämä tapahtuu aina kun hän on päivystämässä. Toisaalta eipä isännöitsijällekään voi antaa kovin korkeitä pisteitä kun tämä show toistuu aika-ajoin eikä noita finninaamaisia gootteja saada kuriin.

Mutta osataan sitä muissakin rapuissa. Lauantai-aamuna kissan kusen haju tunkeutui eteiseeni ja silloin kilahti. Ulos lähtiessäni halusin vaihtaa muutaman sanan toisessa kerroksessa asuvan kissoja omistavan hörhön kanssa, mutta ei ollut kaveri paikalla. Tosin luottamus kanssaihmisiin oli suuri koska kämpän ovi oli sepposen selällään eikä miestä eikä kissoja näkynyt kämpässä tai talon lähiympäristössä. Esitin isännöitsijälle kainon pyynnön kieltää asunnon tuulettaminen rappukäytävään. Jos ei tähän hajuongelmaan saada pian "lopullista ratkaisua" niin kutsun taitelija Teemu Mäen tarkistamaan voisiko niistä kateista tehdä esittävää taidetta. Isännöitisjän mukaan tällä hörhöllä "viiraa yläpäässä" koska keksii jatkuvasti valittamista asioista joita ei oikeasti tapahdu (mitäköhän kaveri sanoo muuten allekirjoittaneesta...?!?) ja en voi muuta kuinm yhtyä kiinteistöalan ammattilaisen tekemään psykoanalyysiin.

Muuten pitkä viikonloppu menikin mukavasti. Uusi statukseni poikamiehenä antaa tiettyjä vapauksia viettää kaikki vapaa-aika golfkentällä. On se niin mukava peli. Pitää sisällään elämän koko kirjon. Suurin osa kierrosta on pelkkää vastoinkäymistä, mutta niiden onnistumisten hetkien takia sitä jaksaa vuodesta toiseen. No, tulihan sitä Kallessakin käytyä yksien varpajaisten jälkeen. Hauskaa oli, mutta kyllä torstai on Kalle -päivä. Ja oli mukava kävellä Bulevardin päästä päähän ja muistaa vasta siellä länsipäässä, että taksinhan voi tilata tekstiviestillä. Toimi!

Kiitos kaikesta herra Nokian insinööri

Dear Nokian insinööri,

Kiitos kapulasta ja hauskoista soittoäänistä. Kiitos tekstiviesteistä ja herätyskellosta. Kiitos siitä, että olen tavotettavissa missä vain (pl. se pieni katvealue kolmostiellä) ja milloin vain. Olet tehnyt elämästäni täydellisen - melkein...

Kuka vittu teistä on keksinyt sen, että kun kännykän kalenteriin tekee koko päivän merkinnän, niin oletuksena on se, että merkintä hälyttää edellisen päivän aamuna kello 06.00!?!?!! Tänä aamuna sain tietää kello 06.00 että huomenna on vapaa päivä. Ole huoleti: myöskään joulu, juhannus, pitkäperjantai eivätkä vuosilomat ole jääneet huomaamatta. Vastaat varmasti: "Sun täytyy laittaa ne kalenteriasetukset..." Eikä täydy, vitun urpo! Asetusten säätämisestä maksetaan sinulle ja valtioneuvoston jäsenille, ei minulle. Ja sitä paitsi tämä teidän pisneskommunikaattori on yhtä käyttäjäystävällinen kuin sukset liikuntavälineinä Helsingin talvessa että eihän sieltä mitään löydä. Eli: seuraavan kerran kun keksin kännykkään kivan featuren kuten kalenterin, niin voisitko siirtää kelloa vaikka pari tuntia eteenpäin jotta saisin nukkua yöni rauhassa!

Ystävällisin terveisin,

Nykyihminen

Kullan määritelmä

Tästä linkistä löytyy myös "kullan" määritelmä.

http://www.247avec.fi/247avec/viewprofile.do?id=63033

Hopean määritelmä

Tästä linkistä löytyy varsin tarkka määritelmä otsikossa mainitusta jalometallista.

http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hopea&oldid=2836265

Saunailta - royal onnela?

Saunailta tarjosi taas elämyksiä, mutta ei välttämättä joka lähtöön. Vuoden paras perse jäi äänestämättä. Se yksinkertaisesti unohtui siinä vaiheessa kun jokainen kävi vuorotellen esittämässä fläppitaululla miten Toton pitäisi pelata ja miten Toto nyt pelaa. Jälkimmäisestäkin oli useampaa mielipidettä vaikka jätkät ovat olleet samassa porukassa yli 10 vuotta. Mutta urheilu, ja erityisesti Toto, herättää suuria tunteita. Ainakin miehissä. Pääasiassa saunailta oli toisten nälvimistä, "suuruuden" aikojen muistelemista (mm. allekirjoittaneen ja puheenjohtajan yhteinen alttarihistoria nousi keskustelunaiheeksi, mutta kyse oli siis konfirmaatiosta - ei sen eroottisemmasta) ja loppuvaiheessa jokainen pui vuorotellen omaa ihmissuhdettaan (päättynyttä, nykyistä, tulevaa tai ihan vaan mielikuvituksen tuotetta) kenenkään tajuamatta enää mistä helvetissä edes tässä saunaillassa on kyse, saatikka sitten elämässä. Tai salibandyssä!

Saunaillan virallinen ohjelma oli tämä
18.00 Puheenjohtajan avaussanat
18.05 Bissee ja yllätysmenu
18.10 Kapteenin tervehdys
18.11 Mennyt ja ensi kausi
- pelaajasopimukset ja tulokkaat
- treenit, ottelut & sarja
- kapteenisto
19.00 Mika Korkalainen Trophyn myöntäminen
19.15 Saunaa, löylyä, bissee, kaljaa, basee ja olutta
20.45 Perinteinen paras perse äänestys
21.00 Sumppia ja kahvia
22.00 Ulos - Helsingin viisuhuuuuumaaan!

Ilta päättyi jossain määrin farssimaisesti ravintola Royal Onnelaan, jossa joukkueen rookie heitettiin kolmen poken voimalla ulos. Ja syy: mustasukkainen poikaystävä ei katsonut hyvällä kun oma tyttöystävä flirttaili rookielle ja haki henkilökuntaa apuun. Tänään pelissä rookie pysyi kuitenkin kaukalossa. Pelirangaistuksia ei jaettu.

Kausi on nyt paketissa. Jokainen vakavasti lajiin suhtautuva melkein nelikymppinen salibandisti(niitä riittää) vetäytyy nyt kesälaitumille ja muiden aktiviteettien pariin. Seuraavaa saunailtaa odotellessa....

Saunailta - vahva suomalainen instituutio

Tänään on taas salibandykauden huipentuma: Tontunmäen Torpedon saunailta. Joka vuotinen varma kevään merkki on ottanut paikkansa ainakin minun elämässäni yhtenä parhaista saunailloista. Jälleen äänestetään joukkueen paras perse, käydään kalvosulkeisilla läpi kausi ja tuleva kausi, palkitaan joukkueen sytyttäjä "Mika Korkkalainen -trophylla", syödään makkaraa ja perunasalaattia sekä tietysti saunotaan helsinkiläishotellin hulppeassa saunassa kattojen yläpuolella. Suomalaisten miesten saunailta on vakiintunut osa suomalaisen miehen elämää. Ja oiva tapa rentoutua siinä missä vastakkainen sukupuoli käy Helsinki Day Spassa 100 EUR:lla 45 minuutin intialaisessa päähieronnassa. Tarkempi raportti Toton saunaillasta viimeistään maanantaina kuvien kera!

Myyntivaltti?

Tiedän, että erästäkin paluu tähän aiheeseen hämmentää, mutta tarina on pakko kertoa. Olin eilen asuntonäytössä kantakaupungissa. Asuntoa esitteli sen omistaja, tutkijannäköinen viisissäkymmenissä oleva nainen, jolla oli kaksi kissaa. Asunto oli siisti eikä siellä esimerkiksi haissut kissan urea (niin kuin eräässä lauttasaarelaisasunnossa joka sattuu sijaitsemaan samassa rapussa jossa minä asun eli sen erään naisnäyttelijän veli: voisitko tehdä hajuongelmalle jotain sillä koko rappu haisee kissan kuselta kun pidät ovea pikkasenkin kauemmin auki -...tana! toim. huom!) Pohjaratkaisu oli hyvä ja takka antoi kivan pikantin säväyksen kokonaisuuteen. Mutta, mutta... kun esittelee asuntoa, niin kannattaisi huolehtia vähintäänkin seuraavasta asiasta: kun vetää vessan, niin tarkistaa että kaikki on huuhtoutunut viemäristöön eikä pöntön pohjalle jää isoa jööttiä (ihmisen - ei kissan toim.huom!). Ja varmuuden vuoksi kansi kannattaa ainakin laskea näytön ajaksi....

This is HOT!

Sormethan siinä palo. K-kaupan kassajonossa. Otin häpeilemättä käteeni uuden Hymyn. Siinä oli tällä kertaa todella kuumaa kamaa. Jopa kuumempaa kuin silloin kun serkkuni julisti etusivulla "Putosin äitini hautaan". Sivuutin missit, tangokuningattaret, idolsit, BB-sarit sekä Vesa Keskisen ja etsin "artikkelin" Susan Kurosesta.

Artikkelin "parasta" antia olivat "sensuellit" kuvat Susanista, pääministerin ex-heilasta. Kuvat oli tosi hot - tai rehellisesti sanottuna NOT! Oikeesti: yhdessä kuvassa Susan, Suomen seksikkäimmän miehen ex-heila, pyllistää "kutsuvasti" kameralle alushousuissaan. Yleensä kameralle pyllistetään puolipukeissa rock-festareilla syyntakeettomassa tilassa tai sitten pornolehden sivuilla rahasta juuri ennen aktia hyvinvarustetun afroamerikkalaisen merimiehen kanssa. Useassa kuvassa Susan, Suomen Monica Lewinsky, peittää ryntäänsä käsillä jättäen katsojalle vähän "arvailtavaa". Tekstiä en ehtinyt lukea. Myönnän haluavani lukea sen. Sosiaaliporno on parempaa kuin se perinteinen. Kun seuraavan kerran olen kassajonossa tiedän miltä sivulta aloittaa. Lordin kasvojen paljastaminen aikaan sai kansanliikkeen Seiska -lehteä vastaan. Millainen kansanliike syntyy nyt, kun toisen hirviön perse on paljastettu Hymy-lehden sivuilla...?

Vapun jälkeinen elämä - kaikilla ei ole sitä yhtäkään

Vappu takana. Perinteikäs, mutta jotkut perinteet, kuten se kossupullo raakana vappupäivän aamuna, kuuluvat varhaisnuoruuteen. Menneiden vapun jäljet näkyvät korkeintaan lakissa, joka on nykyään "luonnonvalkoinen". Nyt kun alkoholin kulutus oli maltillista, niin vapun jälkeenkin on elämää. Tosin jotkut voisivat hankkia itselleen elämän, vai....? Yht'äkkiä tulikin paha olo....